Makrokuvausta!

Jokin aika sitten ihan yllättäen eräs perhetuttumme (oikeastaan isin kaveri) marssi ovesta sisään ja halusi esitellä minulle suurennuslinssin, jonka avulla saa kuulemma tosi hienoja makrokuvia. Enhän minä tietenkään vastaan pane, jos joku haluaa kuvausvinkkejä antaa, joten innolla annoin hänen näyttää, miten ja miksi tuollaista linssiä käytetään. Linssi jäikin minulle lainaan määrittelemättömäksi ajaksi, ja on sillä tullutkin leikittyä vähän väliä.

Tällainen yksinkertainen suurennuslasi, ei siis mikään virallinen kameraväline. Omistajan mukaan yksi huonoimmista suurennuslinsseistä mitä hänellä on, siksi sen pystyi minulle antamaankin tuosta vain.. :D

Ohjeeksi siis sain, että kamera tulee asettaa ääriasentoon zoomin suhteen - zoom siis niin pitkäksi kuin objektiivista irtoaa. Minulla oli kiinni tuo 18-135mm objektiivi, eli ihan sinne 135:een sen käänsin. Tämän jälkeen suurennuslasia pidetään käsin linssin edessä, ja kameran automaattitarkennus hoitaa loput. Kamerani tarkensikin yllättävän helposti noinkin paksun linssin läpi! Ensimmäiseksi kohteeksi pääsikin pöydälle jäänyt maitotölkki ;)

Kuvattuani hetken maitotölkkiä (ja leikittyäni äidin kanssa suurennuslasilla.. eheh isot silmät ja iso nenä.. :D:D) lähdin kameran kanssa ulos. Olin ihan haltioissani tuollaisesta makro-ominaisuudesta, koska olen aina haaveillut objektiivista, jolla saa pienen terävyysalueen kuvia. Ja siinä se oli: vanha suurennuslasi! Kuvasin ulkona hieman silmuja ja vanhaa pyöränraatoa; olen pyrkinyt pitämään kuvat mahd. muokkaamattomina, että oikea laatu tulee ilmi. 

Leikittyäni hetken, aloin tietysti kyseenalaistamaan ohjeita ja halusin tietää, mitä tapahtuu jos zoomia ei säädäkään ääriasentoon. Noh, siellä 18mm päässä alkaakin olla jo aika kalansilmä-meiningit, ja tietysti suurennuslasin reunat tulivat näkyviin kuvaan; siitä tulikin tosi kiva tuollainen reunus! 

Myöhemmin kuvia selaillessani törmäsin erittäin alkeelliseen virheeseen: oma sormeni näkyy kuvassa! :D Ilmeisesti pidin linssistä kiinni vähän liian ulkoreunasta, jolloin kalansilmäobjektiivi paljasti sormeni. Tästä viisastuneena jatkossa pidän näppini kurissa ja kätken sormet kauemmas linssistä! ;)

Alareunassa.. SORMI!

Suosittelen kokeilemaan tätä, jos kotoa löytyy minkälainen suurennuslasi tahansa; tosi virkistävän erilaisia kuvia! Koirat eivät ole mitään maailman helpoimpia kohteita tällaiseen makrokuvaukseen (parhaimillaan olin vain muutaman sentin päässä koiran kirsusta..), mutta kasveista ja erilaisista esineistä saa tosi kivoja lähikuvia suurennuslasin avulla. Meidän Otto-mies ei onneksi tällaisesta lähentelystä hetkahda, se vain huolestuneena pälyili mummia pihan toiselle laidalle ;)

Loppuun vielä hurmaavan Hallan kauniit silmät: mummilla kahvilla, pöydällä herkkuja, Hallan silmät pöydän tasolla.. Tottakai siinä vaiheessa pitää näyttää parhaimmat puolensa ;)

Ps. Huomasitte varmaan, että postauksen kuvat ovat nyt astetta isompia kuin ennen. Onko tällaiset jättikuvat mielestänne parempia kuin astetta pienemmät? Itse pidän hiukan enemmän pienemmistä, hillitymmistä kuvista, mutta jos nämä isot miellyttävät silmäänne, kertokaa se, niin osaan jatkossa laittaa suurempia kuvia :)

Kuulumiset?

Mitä kuuluu?  -Hyvää kuuluu!

 Ei oikeasti mitään uutta. Töissä, kotona, tallilla.. Tuntuu että kaikki junnaa tavallaan paikallaan. Työt vaativat kauheasti aivotyötä, kun pitää koittaa muistaa kaikki ja osata, ja siltikin otan kamalasti itseeni kun tulee huomautuksia ja mokia vähänväliä. Siinä kun kaikki tekevät kaiken eri tavalla, niin aina jossain välissä satelee huomautuksia - ei noin, teet sen ihan väärin, katsos näin se kuuluu tehdä! Murh, joskus tekisi vain mieli kitistä kaikille että kattokaapa hetki toistenne tekemisiä, ja kertokaa sitten miten mikäkin kuuluu tehdä. Itse vielä olen niin naurettavan herkkäsilmäinen, että hyvä ettei kyyneleet tule silmään kun vähän annetaan palutetta.. Huoh, ihan hävettää välillä :D Asiakkaat ja työkaverit ovat kyllä huippumukavia muuten, ja perus kassatyöskentely onkin tosi kivaa. Viime viikko vierähti koko ajan töissä, joten tämän viikon vapaat todellakin kelpaavat. Ainoastaan perjantaina siis töihin, silloinkin vain lyhyt päivävuoro - vihii! 

Päivälenkillä kahden yli-innokkaan lintubongarin kanssa :)

En sano ettei tekemistä riittäisi, sitä olisi nimittäin vaikka muille jakaa! Pitäisi hoitaa kamalasti keikennäköisiä yo-juttuja; myöhässä kun olen, on rästissä kaikki aina mekosta kutsuihin, valokuvaukseen ja tarjoiluun. Se on siis tämän viikon urakka, toivottavasti nyt ainakin se mekko ja kutsut saadaan hoidettua! 

Kirjoittamisinto blogin puolella on ollut aika vähissä viime aikoina, vaikka pari kuvapostausideaakin olisi tuolla muhimassa. Tämäkin on vain tällainen lyhykäinen täällä ollaan -postaus, toivottavasti viikonmittaa tulisi jotain kirjoitettavaa, ainakin nyt noista shoppailureissuista!





Tänään kävin muuten hakemassa uudet silmälasit, ja piipahdin kampaajalla - ja huh, hyvä että itse tunnistan itseäni peilistä! Otsatukka ja tällaiset "teinilasit" (eli siis hiukan suuremmat ja pyöreämmät kuin edelliset tätilasini) tekevät lookistani ihan kummallisen.. Heh, saa nähdä säikähdänkö huomenaamulla, että mikäs monsteri se sieltä peilistä kurkistaa! :P 

Puhelinlaatu-minä kiittää ja kuittaa, toivottavasti pikaisiin kuulumisiin! :)