Hyvä minä!

Tänään tavallinen tallipäivä kokikin mullistuksen, kun Papu-koiran räykytys keskeytti tallihommat ja syyksi paljastui maailman hurmaavin pikkuotus, joka kurkisteli tallipihalla kivenkolosta. Pienet, pyöreät silmät tapittivat kauniisti meitä, kun Papu rääkyi siinä edessä - heitettyäni Papun kuuseen menin piipertämään pikkuotukselle enemmän, ja se paljastui jonkin sortin näätäeläimeksi. Aluksi epäilimme että se olisi minkki, mutta annettuani sen haistella sormiani hetken, se antoi tosi kiltisti silittää itseään ja rapsutella korvan takaa. Niimpä aloimme epäillä, olisiko kyseessä sittenkin lemmikki-fretti, joka oli vain karkuteillä.

Jaarittelimme pikkuotusta tulemaan ulos kolostaan noin tunnin verran. Lopulta, kun jalkani huusivat jo hoosiannaa paikallaan istumisesta, meidän frettimme uskalsi pujahtaa kolosta ulos - jolloin minä ninjana iskin ja nappasin sen keskivartalosta nostaen häkkiin! Vähän aikaa se siellä sähisi ja sitten alkoi kaivaa tietään ulos häkistä muovipohjan läpi. Vietiin sitten otus talliin ja peitettiin häkki osittain viltillä, sekä laitettiin pikkuiselle vesiastia. Otus oli siis noin 40cm pitkä, pitkähäntäinen, kiiltäväkarvainen ja täysin musta. Ja se omasi maailman kauneimman naamataulun! Siinä sitten lepertelin pikkuiselle aikani, kun Katja soitteli ympäriinsä.

Kännykkälaatu - mutta katsokaa nyt kuinka suloinen :3

Lopulta sovittiin, että kaksi tyyppiä eläinsuojeluyhdistykseltä hakemaan otuksen, mikä se sitten onkin. Pikkuinen yritti pari kertaa purra Katjaa kun Katja laittoi vesiastiaa, mutta kun minä menin turisemaan sille ja vaihtamaan astiaa (koska tämä kaatoi vesiastian koko ajan) se vain katseli suloisesti ja koitti vähän vääntäytyä vapaaksi. Jatkuva riehuminenkin loppui aina kun tulin juttelemaan ja "silittelemään" häkin seinää; aina hän tuli nätisti katsomaan minua häkin läpi :3

Miehet tulivat, totesivat otuksen minkiksi (siinä vaiheessa mekin oltiin Katjan kanssa kovin myötäileviä "Joo ihan selvä minkkihän se, me aateltiinkin ettei fretit ihan tommosia ole" ;) ) ja veivät sen mennessään. Minkit eivät kuulu Suomen luontoon, ja ne aiheuttavat vain vahinkoa syöden linnunpoikasia ymv, joten ainut ratkaisu oli lopettaa pikkuotus. Oivoi, se oli niin suloinen nappisilmä, ties vaikka hankkisin fretin itselleni tästä innostuneena <3 Miehet kyllä hieman hämmästelivät, miten olimme saaneet minkin häkkiin, ja siinä vaiheessa kun kerrottiin että minä ihan silittelinkin sitä, meinasi niiltä jo silmät pudota päästä.. :D Näin se käy kun on tällainen minkkikuiskaaja ;)

Papu oli kovin hädissään saaliinsa lähtiessä pihasta vieraan auton kyydillä, ja yrittikin sinnikkäänsti kiivetä auton kyytiin :D Hölmö koira! Ratsastuslenkki tehtiin heti minkin poistuttua, ja Molla oli ihanan kiltti itsensä jälleen kerran, yhtä pölhöä paniikkikäännöstä lukuunottamatta; mistä seurasi minulle järkyttävä mahakipu, reväytin varmaan pernani siinä täyskäännöksessä.. o.o

Myös meillä kotona oli vähän actionia aamulla, kun ensimmäinen pikkulintu hyppäsi itse ulos pesästä!! Aamulla huomattiin yhden poikasen pudonneen pesästä, ja nostaessamme sitä takaisin, yksi hieman vanhempi poikanen päätti loikata itse pois. Se viettikin pitkän aikaa istuskellessaan orrella toisella puolen häkkiä, selvästi hämmmentyneenä yhtäkkisestä maailmankuvan muutoksesta. :) Poikasia on siis tällä hetkellä neljä, koska viides löytyi toissapäivänä maasta kuolleena. Ilmeisesti muut olivat tallanneet sen alleen, ja hautauduttuaan muiden alle, vanhemmat heittivät kuolleen poikasen ulos pesästä. Niin se luonto vain toimii, ei siinä omistajilla paljoa ole tehtävissä. Neljästä jäljellejääneestä poikasesta yksi on hiaman muita nuorempi, ja yksi vanhempi - vanhin taitaa ihan lähipäivinä jättää pesän kokonaan. Niin ne lapset vain kasvaa hurjaa vauhtia! :)

Pikkulinnut 24.2

Pikkulinnut 28.2 - taaimmaisena pörröisempi nuorin, ja toinen oikealta (alimpana) vanhin ja "tasaisin" pikkuisista :)

Kävin tänään myös työhaastattelussa, saas nähdä miten meni! ;) Viikonloppuna on tarkoitus taas suunnata Ypäjälle kuvaamaan Senniä ja heppoja kisoihin. Lisäksi pitäisi tosissaan aloittaa kirjoituksiin valmistautuminen.. Olen vain niin kamalan laiska lukemaan koulujuttuja näin lomalla, vaikka kyseessä onkin lukuloma :D

Visiitti Tropicarioon

Eilen lähdettiin hiihtoloman kunniaksi koko perheen voimin Tropicarioon Helsinkiin. Kyseessä on siis matelijatalo, jossa saimme ihailla (ja valokuvata!) kaikenkokoisia ja -värisiä käärmeitä, liskoja, kilpikonnia ja muita otuksia. Matelijoiden ja muutaman kalan lisäksi tapasimme myös Harrin, hurmaavan lintukomistuksen joka koitti kovasti saada kontaktia lasin läpi :3 Tropicariossa sai valokuvata ilman salamaa, joten tietysti minä olin siellä kamera ojossa joka välissä ;) Saatte siis ihailla päivän kuvasaalista:

 Harri! Se esitteli meille kovasti palloansa :)

 Tällä kaverilla oli hurmaavia sydämenmuotoisia länttejä selässä!

 Nämä kaksi liskokaverusta olivat aluksi hiukan ujoja, mutta tulivat nopeasti kovin tuttavallisesti juttelemaan lasin läpi. Toinen jopa pulahti uimaan ja kurkisteli meitä altaan reunan takaa :)

Hahah, tämä oli kuin käärmeiden kehonrakentaja: niska paksu kuin tukki! :D

Tällaisen minä hankkisin jos käärmeen ottaisin! Hurmaavan positiivinen kaveri ;)

Mikä oli suosikkikuvasi?

Maneesipomppuja sekä paljon kuvia!

Lauantaina oltiin Mollan kanssa maneesilla vähän hyppäämässä, ja äiti oli kameran kanssa mukana. Ei siis varsinaisesti hypättyhypätty paljoa, koska esteet olivat Sennin ja sen jättiläisponien korkeuksilla, mutta saatiin Mollan kanssa välissä hypätä vähän pienempiä esteitä. Koska kameran automaattitoiminto ottaa tosi pimeitä kuvia, jouduin aika radikaalisti niitä valottamaan photoshopilla; mutta silti olen yllättävän tyytyväinen näihin. On vaan niin kiva saada joskus omastakin ratsastuksesta kuvia! :P

Lauantai-iltana menin siis tallille siinä puoli kahdeksan aikaan. Koska tuli Suomen pronssipeli, piti se tietenkin katsoa ja siksi maneesillelähtö jäi näin myöhään. Kiirehdittiin kumminkin vielä iltahämärällä maneesiin, että ehdittäisiin ratsastamaan ennen kuin valot sammuvat klo 22. Senni lähti ensin liikkeelle Pyryllä, ja me alettiin laittaa Allia ja Mollaa sen jälkeen. Pyörin Mollan kanssa maneesin tyhjässä päädyssä sillä aikaa kun Senni ja Pyry hyppäsivät, ja tein kaikenlaisia voltteja ja muutamat laukannostot. Molla meni, kuten aina aluksi, tosi nätisti ja kuunteli hyvin, mitä nyt vähän kyttäili maneesin ovea odottaen jotain monstereita. Aikamme touhuttuamme alettiin odotella omaa vuoroa esteille.

Kun Senni ja Pyry olivat valmiita, esteet laskettiin meille sopivalle korkeudelle (eli ehkä jotain 40cm :D) Heti kun Molla tajusi, että nyt mennään esteitä, alkoi taas järjetön kiire ja hallinta katosi ajoittain kokonaan. Eli minä vain roikuin mukana ja vikisin kun Molla vei! Molla teki niitä omia 120 asteen käännöksiä, eikä pohkeista ollut tietoakaan. Tietystä suunnasta kaarrettaessa kulma oli niin jyrkkä, että itseä alkoi jo hirvittää ne kaarteet. Kuvissa oma ilme näyttää niin rauhalliselta, vaikka sisimmässäni teki mieli itkeä ja kiljua kauhusta samaan aikaan. Molla se ei vain ymmärrä, että mun pitäisi pystyä roikkumaan siellä selässä, niin kaarteessa kuin esteen aikanakin! Kuvat kertokoon kuitenkin, miten me niistä esteistä sitten suoriuduttiin.

Tässä kiljun pääni sisässä, kun tulee niin jyrkkä kaarre.. :D

Päästiin kuitenkin esteistä yli! :)

Nämä kuvat kertovat aika paljon meidän lähestymistyylistä :D Mutta yhtään kieltoa ei tullut! ;)

Ei me kauaa hypitty, kun Senni tuli jo Allin kanssa esteille ja korkeudet alkoivat taas olla hieman isoa luokkaa. Mentiin Mollan kanssa taas omaan päätyymme tekemään ympyröitä, ja äiti otti vähän videokuvaakin, että voin itse katsoa omaa ratsastustani. Ja kyllä se vain on jännä, miten itse kuvittelee istuvansa niin suorassa ja rauhassa, ja videolla kuitenkin istuu ihan kumarassa ja hytkyen.. Voi hyvänen aika, ei ole koulukisoihin kyllä menemistä tällä ratsastuksella! :D Videoita en jaksa alkaa leikkaamaan pienemmiksi, joten saatte katsella vain näitä kuvia tällä kertaa :)

Molla meni nätisti loppuajan, ilman mitään hötkyilyjä tai päätöntä ryöstämistä. Valojen alkaessa sammua, tehtin mekin sitten lähtöä maneesilta. Hieno Molla, vaikka onkin tuollainen kiitomato!

Sunnuntaina olin kuvaamassa Senniä ja heppoja koulukisoissa. Niitä kuvia voi todennäköisesti ihailla Sennin blogissa. Kohta suuntaan taas tallille liikuttamaan Mollaa ja Pyryä; näin lomaillessa on mukavasti aikaa pyöriä tallillakin (varsinkin kun kaikki muu elämä on niin mitätöntä..). Koitan saada aikaiseksi vähän juttua muistakin valokuvausaiheista lähipäivinä, joten näkemisiin! :)

Ratsastuskuulumisia!

Ihan lyhykäisesti mainittakoon tännekin näistä Mollan kanssa touhuiluista :) Ja mahtui mukaan yksi PPkin! Eli juttua tulossa viime viikon tiistailta ja keskiviikolta, sekä eiliseltä!

Aloitetaan siitä tiistaista. Menin aamusta tallille tekemään aamutallia, ja siivottuani karsinat suunnattin Katjan ja Jennan kanssa kentälle. Tällä kertaa valitsin Mollasta ja Pyrystä jälkimmäisen; ja myönnän että valintaan vaikutti vähän se, miten huonosti Mollan kanssa on kentällä viime aikoina mennyt. Molla pelleilee jatkuvasti mun kanssa, ja se ottaa todella voimille koko ajan pelätä seuraavaa pomppua sivulle - ja aina pitää lopettaa sellaiseen epäonnistumisen fiilikseen, kun ei mikään onnistu. Että sellaine pelkuri täällä! Pyryn kanssa ei koskaan ole mitään ongelmia tullut, se on sellainen herttainen hölmö :) Ei siis tehty mitään ihmeellistä kentällä, koska jokaisella oli ratsu allansa, niin kaikki vain tekivät mitä nyt keksivät tehdä. Me mentiin Pyryn kanssa paljon ympyröitä ja voltteja, ja yritin treenata ihan vain perus asettamista. Koska se on mulla aika hakemista, meni siinä vähän aikaa että Pyry edes teki tasaisen ympyrän; heh, kyllä se tästä! :D Vasta sitten kun yritettiin laukata, alkoi vähän homma lähteä hanskasta. Pyry olikin vähän "villimpi", kovasti yritti hyppiä ja vetää päätä alas. Siinä vaiheessa oikeastaan vaan nauratti ne pomput :D Voi Pyry, yritys hyvä :3 Aikamme pompittuamme se alkoi jo vähän ärsyttää (kun huomasin että kyllä siellä pystyy istumaan vaikka Pyry yrittääkin vääntää itseään ihmeellisiin pukkiasentoihin) kun ei edetty siinä laukassa yhtään. Vaikka annoin pohkeita, laukka pysyi silti naurettavan hitaana - mutta toisin kuin yleensä, sain jopa lopulta muutaman hyvän pätkän (eli edettiin edes sellaista ravi-vauhtia :D) Hyvä mieli tuli kun onnistuttiin kumminkin, ja nätisti PP laukkasi loppuajan (tosin kuskilla oli vähän sekopäinen olo, kun se laukka tuntui niin hassulta.. ha, sisäinen lapsi pyrkii esiin kun keinuhevoslaukka naurattaa :D) Loppuravit ja valmista!

Keskiviikkona päätettiin lähteä taas kentälle, koska kenttä oli kerrankin niin hyvässä kunnossa. Tällä kertaa lähdin matkaan Mollalla, joka (taas) osoittautui hyväksi päätökseksi! Molla ei kentälle päästyämme yhtään kyttäillyt asuntovaunua, tai muutakaan, ja keskittyi vain nätisti minuun ja yrityksiini asettaa ponia ympyröillä. Fiilis nousi heti kun huomasin kuinka kilttinä Molla oli, ja vielä ylpeämpi olin, kun Molla oikeasti asettuikin vähäsen! :) Ainakin Molla näytti siltä että se keskittyy siihen mitä pyydän tekemään (vaikkei se paljoa olekaan). Ratsasteltiin ympäri kenttää, kaikennäköisiä ympyröitä ja kiemuroita ja voltteja. Tehtiin myös vähän peruutuksia ja yritettiin pohkeenväistöä - Katjan opastuksella. Katja näytti Pyryllä miten kuuluu tehdä ja me Mollan kanssa tehtiin perässä; eipä sieltä mitään täydellisen puhdasta tullut, mutta yritystä ainakin! Ja onhan siitä ainakin kaksi vuotta kun olen viimeksi tunnilla käynyt - siis minkäänlaisella tunnilla, missä joku olisi neuvonut ja korjaillut tekemisiäni. Olisi kyllä kiva päästä taas käymään jossain valvovan silmän alla, kenties ihan Mollan kanssa :) Katsotaan nyt mihin ryhdyn kun kirjoitukset on ohi (:

Mollan kanssa kesällä 2011

Eilen lähdin pikamaastoon, kun muutamaa tuntia ennen kamerakerhoa Katja pyysi mukaan maastolenkille. Lennähdin salamana tallille, missä hepat olivatkin jo melkein kunnossa - ei muuta kuin koko porukka matkaan, minä Mollan selässä tietysti! Käytiin laukkaamassa pitkää "kilometrisuoraa", jossa hevoset saivat päästellä oikein kunnolla. Molla päästikin startatessa sellaisen pukin, että ihan oma selkä notkahti! :D Alkuun laukka oli aika päätöntä, yritin vain pysyä vähän kauempana Pyryn peräpäästä. Allin pukittaessa ensimmäisenä, siitä seurasi Pyryn sivuloikat ja Mollan aaltomainen seurausliike - oli kyllä mielenkiintoinen ensimmäinen pätkä! Pitkällä suoralla Molla yritti sinnikkäästi pysyä isompien heppojen perässä, mutta eittämättä jäätiin jälkeen n. puolessa välissä; lyhyemmät jalat, minkäs teet :( Kun kaverit alkoivat kasvattaa etäisyyttä, Mollan laukka rauhoittui ja se vain keskittyi tasaiseen vauhtiin. Suloinen poni! Kova puuskutus oli kun hidastettiin, mutta vauhtia riitti taas kun lähdettiin takaisinpäin! Samaan tyyliin meni takaisinpäinkin, ja lopulta pieni Molla puuskutti ihan hulluna! Mulla ei kyllä ole varaa sanoa mitään, kun itsekin puuskutin kuin höyryjuna sen suoran jälkeen - ja tänään, voi elämä tätä lihaskipua! Illalla oli vatsalihakset vähän kipeät, mutta aamulla en meinannut sängystä ylös päästä kun jalkalihakset niin jumissa. Ehkä jokunen venyttelytuokio joskus tekisi terää! Lopulenkki sujui rauhallisesti, ja loppuakohden alkoi vauhti vähän hyytyäkin. Hieno Molla, pallottelin sitä taas tallissa oikein kunnolla! Suloisin poni :3

Tällaiset kuulumiset tänään, kuvia ei valitettavasti ole; voisin ensiviikolla ehkä vähän suostutella äitiä napsimaan muutamat kuvat, jos kenttä on ratsastuskunnossa :) Saataisiin vähän kuvia minusta ja Mollastakin!

Talon täyttää kitinä ja rääkyminen

Ja ei, ääni ei lähde ihmisvauvasta - vaan viidestä järkyttävän kovaäänisestä lintuvauvasta, jotka ovat päässeet vauhtiin äänihuuliensa kanssa!

Pihapiirimme harakat eivät liity tapauskeen ;)

Lekan ja Jenin poikaset siis tosiaan ovat päässeet siihen ikävaiheeseen, että ruokaa ei saa koskaan tarpeeksi. Tästä seuraa tauoton rääkyminen ja kimitys, joka kaikuu parhaimmillaan yläkertaan asti. Ei voi käsittää miten noin pienistä otuksista lähtee niin järkyttävä ääni! Ihan yllätyin eilen, kun kävin kurkkimassa pesään, ja sieltä pomppasikin ylös suuri, untuvainen (ja aivan järkyttävän ruma!) poikanen. Vaikka kurkin pesään päivittäin, nyt vasta tajusin kuinka suuria nuo poikaset jo ovat - muutamassa päivässä parin sentin toukista on kasvanut n. viiden sentin linnunpoikasia!

Tällä hetkellä vauvoilla on vaalean harmaata, untuvaista höyhentä lähes koko kehossa, ja naama on tummanharmaa. Nokka on musta, se muuttuu oranssiksi/punaiseksi sukupuolen mukaan muutamassa kuukaudessa. Nyt pikkulinnut kuitenkin keskittyvät vain huutamaan, samalla kun naapurihäkissä Jami repii pohjapaperia pesään ja Dippi ja Duuri laulavat niin kovaa kuin kurkusta lähtee; kevättä rinnassa kaikilla! Joskus iltaisin alkaa jo ihan naurattaa, kun ei meinaa telkkaria kuulla lintujen metelöinniltä :D

Tänään aamusta kävin matikan tentissä, joka oli ihan kummallinen - viidestätoista tehtävästä kuusi oli aivan liian helppoja, ja kaikki loput niin hepreaa, etten tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Huoh, olisihan se paremminkin voinut mennä, mutta lupaan panostaa kirjoituksiin sitten taas enemmän ;D Tentin jälkeen poikkesin kesätyömessuilla, missä laitoin hakemuksen menemään useampaan paikkaan. Jos nyt edes johonkin pääsisi! Forssan vaihtoehdot eivät vain kummoisia ole: ABC, Autokeidas, marjanmyyjä tai puutarhatyöntekijä. Jeee.

Lumet on sulanut lähes kokonaan pois, joten koirien kanssa urheilu on jäänyt pelkkiin kävelylenkkeihin. Paikoittaisten jäiden takia ei pyöräilykään tule kyseeseen. Oma kunto tässä rappeutuu kovaa vauhtia, kun ei saa aikaiseksi lähteä mihinkän, ja tallillakin tulee käytyä niin satunnaisesti.

Tänään suuntaan taas kamerakerhon teemailtaan, ja aiheena tälläkertaa on studiokuvaus. Äiti on kovin innostunut studion rakentamisesta meille tänne kotiin, joten koitan nyt hankkia mahdollisimman paljon infoa kotityöskentelyä varten. Katsotaan jos vaikka saisin tännekin jaettua jotain vinkkejä! :)

Tällainen komistus löysi tiensä liiterin vintiltä Tiian huoneeseen - herää kysymys, mitä ihmeen ostoksia isi tekeekään romppeillaan... :D

Penkkarit&Abiristeily!!

Huh, nämä hurjat kaksi päivää on vihdoin ohi! Paljon hauskempaa kuin mitä osasin kuvitella, sen sanon! :D Tuo penkkariajelu oli ehkä hauskinta koko lukioaikana, vaikka karkit meinasikin loppua kesken jo alkumatkasta ;) Tykkäsin haalaristani, meidän rekasta, luokkahengestä, kaikesta! Wihii, ihan parasta! :3

Äiti oli napsimassa kuvia matkan varrelta, mutta koska itse näytän ihan sekopäältä, en lisää niitä nyt tänne.. Siksipä saattekin ihailla kuvia, mitä tuli kun kävin haalarini kanssa vierailemasssa koirien luona! Haalarin selkä-harjas oli tosiaan tehty Ropin lelukarvasta, ja sen Ropi kyllä huomasikin.. :D

Meidän rekka!

Siinä mun haalari! Mainittakoon tähän väliin, että..

.. tästä se ajatus lähti..

..ja täksi sisko mua luuli. :DD

Mutta olin tyytyväinen asuuni joka tapauksessa, vaikka näytinkin muka nokkaeläin-Perryltä! :D

"Heeeetkinen, mikäs tämä!?"

Hallakin huomasi turkin - nakutti mun niskaa! :D

Ropin pitää aina haistella hengitystä :3 (ihan tuosta sentin päästä)

Hali-Ropi <3

Abiristeilystä ehdin muodostaa kaikenlaisia kauhukuvia, koska olen aina kärsinyt järkyttävästä meripahoinvoinnista laivalla. Tällä kertaa kuitenkin (johtuneeko juomista vai seurasta) kestin koko matkan, ja vielä hyvällä ololla! Hih, meininki oli hyvä ja tax freestä lähti mukaan enemmän karkkia ja juomia kuin piti (=rahaa kului iiihan liian paljon) mutta annan sen itselleni anteeksi, kun niin harvoin tulee laivalla käytyä! Kunpa vaan pääsisi useamminkin, hiukan on erilaista menoa laivalla kuin meidän koti-Forssassa! :P Vaikka hytti sijaitsikin suoraan villeimmän tanssilattian yläpuolella, ja basso tuntui enemmän meidän hytissä kuin baarin puolella, ei se menoa haitannut! Untakin onnistuin saamaan vähäsen, jytkeestä huolimatta :P

Ja mikä olikaan mun naamani tilanne koko illan?

Nyt ainut fiilis on vain väsymys. Myöhemmin ehkä teen vähän postausta alkuviikon ratsasteluista, mutta tänään keskityn vain lepäämiseen - vaikka eilinenkin meni lähinnä hytissä nukkumiseen, on kotona ihanan rauhallista siihen verrattuna, ja siksipä päivä kuluikin lähinnä sohvalla maatessa :)

Mites teidän penkkarit/wanhat sujuivat? Olitteko mukana katsojana vai osallistujana? :)