Lintubongausta

Huomasin tässä juuri, että jokainen postaus tuppaa alkamaan sanalla "Eilen". Johtunee ehkä siitä, että en koskaan ehdi/jaksa kirjoittaa saman päivän aikana tekemisistäni, vaan se venyy aina seuraavaan päivään. No, kuten tähänkin asti, tästä tämä alkaa..

Eilen skarppasin ja tein kaikki haut jatko-opiskelupaikkoihin. Lähes koko lukion ajan suunnittelin lähteväni opiskelemaan hierontaa lukion jälkeen. Ensin perusopinnot ihmisten kanssa ja sitten erikoistuminen koiriin ja hevosiin. Tutkittuani muutama kuukausi sitten vähän hierontakoulujen pääsyvaatimuksia, huomasin lähes kaikkialla kohdan "vaatii erinomaista henkistä- ja fyysistä kuntoa". Ehhh, ei oikein osunut minuun - vaikka tokihan kumpaakin noista onnistuu kehittämään, itse niin laiskanpulskeana persoonana ei kova treenaus innostanut. Joten jätin sen hieronta-vaihtoehdon muhimaan tuonne mieleni perukoille ja aloin etsiskellä valokuvauskouluja: miten valokuvausta opiskellaan, missä, ja miten siinä voi työllistyä.

Löysin Voionmaalta kansanopiston, joka vaikutti tosi hyvältä; sinne hakemus lähtikin automaattisesti, ja tosissani toivon pääseväni sisälle. Tarkoittaahan se muuttoa Tampereelle ensi syksynä, mutta ei Tampere onneksi niin hirvittävän kaukana ole, ettenkö halutessani pääsisi viikonlopuksi kotiin.

Olen kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että tiettyjä tukia saa vain, jos on hakenut vähintään kahteen(/kolmeen?) yliopistoon/AMK:hon. Eli hain käsiini kaikki valokuvauslinjat AMK:ssa mitä löysin - niitä löytyi huimat kaksi, Turussa ja Lahdessa, missä on vielä hakuaikaa jäljellä. Sinne siis hakemukset kehiin ja tänään pitäisi paniikissa alkaa suunittelemaan ja kuvaamaan esivalintatehtäviä, joiden palautus Lahteen on jo 7.4 !! Neljä tehtävää, kussakin vähintään viisi kuvaa.. Huh, enkä edes tosissani yritä päästä ko. koulutukseen. Noiden AMK:jen lisäksi laitoin (kaverin painostamana) hakemuksen myös Turun yliopistoon, matemaattis-luonnontieteelliselle linjalle :D Kyllä, siitä minulle tulevaisuuden ammatti.

Eilen käytiin äitin kanssa myös lenkittämässä koiria vähän uudemmissa maisemissa, ja käväistiinpä matkalla myös lintutornissa. Lyhyen objektiivin takia en paljoa kuvia saanut, vaan tänään palattiin samalle lintutornille kunnon varustuksella. Paikalla olikin sopivasti jopa yksi joutsen ja neljä kurkea. Kuvia tuli kuitenkin ihan tuhottoman paljon, joten koitan vähän valita parhaimpia tähän näytille - taidan jättää myöhemmäksi tuleviin postauksiin niitä perus lenkkikuvia, mitä napsin seikkaillessamme metsäteillä :)

Vauhtiponi ja nakuilua

Keskiviikkona menin tallille neljän aikaan antamaan hepoille päiväheinät. Siivoilin tallia ja tein kaiken mahdollisen mitä keksin odotellessani Katjaa, joka pääsi töistä viideltä. Ehdinkin tehdä tosi paljon kaikkea, ja päästiin heti hakemaan hepat sisälle kun Katja tuli kotiin. Lähdettiin siis maastoilemaan Mollalla ja Pyryllä, Allin viettäessä vapaapäivää.

Molla oli heti aluksi, kun vein heinät ulos, todella kiukkuinen - neiti loukkaantui kun heinät tulivat niin myöhään. Luimukorva oli kuitenkin antanut anteeksi siihen mennessä kun lähdettiin ratsastamaan, ja seisoi nätisti korvat höröllä koko varustamisen ajan. Lenkille lähdettiin vaihteeksi vähän toiseen suuntaan kuin yleensä, ja mentiin sellaisiakin teitä, mitä minä en ole ikinä mennyt - tämän neljän vuoden aikana! Mollalla oli hirveästi energiaa, mutta se pysyi hyvin kuitenkin käsissä pitkilläkin suorilla. Päästiin jopa yksi 90 asteen käännös ihan hillitysti, ilman kylki-viistää-maata -tyyliä. Pienen metsässä tarpomisen jälkeen lähdettiin laukkaamaan mutkikasta tietä, mitä en ennen ollut mennytkään - ja Molla löysi taas sisäisen ralliautonsa! Meniin mutkat-suoriksi tyylillä (aivan liian hitaan) Pyryn perässä, ja yhdessä mutkassa piti höseltää niinkin kunnolla, että etujalat petti alta. Siitä kuitenkin noustiin, erittäin tyylikkäästi rämpien, ja jatkettiin entistä kovempaa.. Hetken päättömän menon jälkeen onneksi sain edes sen verran kiinni, ettei Pyryn yli laukattu kun Pyry hidasti raviin. Tämän jälkeinen metsäpolku olikin aivan liian kiva, ja Molla yritti laukata jopa metsässä - missä kaikki oksat osuvat juuri sopivasti mun naamaan, ei toki Mollaan joka pääsee vipeltämään oksien alapuolella. Selvittiin kuitenkin kokonaisina kotiin, ja ihan kohtuuhillittyä käyntiä :)

Torstaina tallipäivä alkoi yhden aikaan, kun kengittäjä oli saanut kaikki hepat hoidettua ja minä ilmaannuin paikalle. Hepat pääsivätkin käymään ulkona auringonpaisteessa ihan alasti. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Ja voi sitä suloisuutta, kun Molla ja Alli alkoivat hoitaa toisiaan! Tietenkään silloin ei ollut kamera kädessä, kun Molla oli yyybersuloinen kurkottaessaan mammutti-Allin säkää kohti. Molla ylettyi juuri ja juuri nakuttamaan siitä sään vierestä, kun poni on niin pieni :3 Hevoset saivat jäädä ulkoilemaan siksi aikaa kun me Katjan kanssa hoidettiin tallihommat.

Vaikka ulkona auringossa lämpötila oli varmasti ainakin kymmenen astetta, tallissa sisällä tuntui olevan paljon viileämpi. Se oli onneksi helpotus, sillä äkkiä tuli lämmin tuollaisessa syysvarustuksessa huhkiessa. Saatiin tallissa viimein myös puristettua nokkoset (jotka keräsin siis viime kesänä sinne ylisille kuivumaan) jauheeksi, ja hepat pääsevätkin nyt syömään tuollaista pöly-nokkosjauhetta :)

Tallihommien jälkeen haettiin Pyry ja Alli tallin taakse tolppiin, ja laitettiin ne valmiiksi ihanan lämpimässä auringonpaisteessa. Itse kapusin Pyryn selkään, ja lähdettiin koirien saattelemana maastoon. Pyry on vaan niin hieno poika, se kulki niin nätisti koko matkan! Ravatessa tuppasi aina innostuessa jalat vähän nousemaan, minkä seurauksena minä pompin siellä keventäessäkin ihan hulluna, mutta vaikka vauhti kiihtyi niin silti Pyryn sai heti kiinni kun tarve vaati. Paitsi laukatessa, kun yritin istua mahdollisimman syvällä satulassa (pitäen yllä vasenta laukkaa, kun Pyry vähän innostuu vaihtelemaan laukkoja jos vain nökötän siellä selässä) ja Alli päästikin edellä pienen pukin, ja tästä riemastuneena Pyry loikkasi eteenpäin, päästi mojovan pukin hänkin ja lähti täyttä laukkaa Allin perään - siinä vaiheessa mun selkä oli katketa, ja laukan pidättäminen hieman työlästä. Onneksi ei kuitenkaan ihan Allin takapuoleen törmätty, vaikka Pyry olikin ihan sekaisin innosta - mentiinkin koko loppusuora hyvin mukavantuntuista ristilaukkaa. Interesting indeed, jos en sanoisi.

Muutamasta kiihdytyksestä huolimatta lenkki sujui rauhallisesti, ja lenkin jälkeen Pyry ja Alli pääsivät ohuiden loimien kanssa alastoman Mollan seuraksi tarhaan. Otin muutamat kuvat hepoista, jotka nyt värittävät tätä postausta (pääaiheena siis Molla, joka oli hämmästyttävän positiivisella mielellä - korvat hörössä melkein joka kuvassa!). Myöhemmin heitettiin vielä paksummat loimet päälle, ettei tule kylmä illan viiletessä.

Hetkeä ennen kuin Molla lähtee kiljaisten pois Allin tieltä.. :D

Tänäänkin olisi tarkoitus mennä tallille, tosin vasta illemmalla kuuden aikaan. Hakuaika jatko-opiskelemaan alkaa olla kortilla, kun suurin osa hauista loppuu 1.4, eli tänään pitäisi mun myös ottaa vihdoin itseäni niskasta kiinni ja alkaa hakemaan jotain suuntaa tulevaisuudelle. Toistaiseksi ainut kiinnostava paikka olisi Tampereella, valokuvauskoulu.. :) Sinne ainakin, mutta kun pitäisi saada vähän muitakin vaihtoehtoja! Kyllähän tässä vielä ehtii, eikös?

<3

Lapset vaan kasvaa

Nimittäin meidän vauvalinnut, jotka ovat muutamassa viikossa kasvaneet hurjan suuriksi! Yhdellä poikasista näkyy jo hieman oransseja poskia - selvä uros siis, kun vielä treenailee lauluakin niin sujuvasti. Muiden miesten laulellessa naapurihäkissä tämä poikanen sinnikkäästi vastaa heille omalla, vielä hieman ontuvalla laulullaan. Kuinka suloista! <3

Eilen häkkejä siivotessa tämä poikasten häkki siirrettiin hetkeksi ikkunan eteen, ja valo riitti loistavasti muutamaan kuvaan häkin läpi!

Posket! Hänestä tulee yhtä komea kuin isästään :)

Ehkä vähän räjähtäneen näköisiä, mutta kyllä ne siitä pyöristyvät kun vähän kasvavat vielä!

Sain erittäin tuomitsevia katseita kun sohin kamerallani!

.. ja sainkin tyytyä kuvaamaan pelkkiä takapuolia.

Muutkin ovat kasvaneet hirveästi, ja nokat alkavat kaikilla jo vaihtaa väriä. Koska vain tuo yksi neljästä treenaa laulamista (ja sen nokka on paljon punertavampi kuin muilla) me oletetaan että muut kolme olisivat tyttöjä - eli varautukaa vaan homomiehet Dippi ja Duuri, täältä tulee teille vaimot! ;)

Jujulla ja Jamilla on tällä hetkellä pesässään ilmeisesti vain yksi poikanen - kuolleita poikasia on löytynyt häkistä jo kaksi. Pesästä kuuluu kuitenkin kovaa rääkymistä, ja peilin avulla tiiraillessa näkyy yksi karvaton poikanen siellä kimittämässä. Saas nähdä selviääkö tuo poikanen aikuisikään asti, kovasti koitetaan tsempata sitä :)

Poikasten kasvaessa meidän Nunna-kilpikonnalla on ollut vähän silmäongelmia, kun oikea silmä tuppaa olemaan kovin tulehtunut hoidosta huolimatta. Tänään äiti kävikin ostamassa suolaliuosta silmään, jos se sillä alkaisi pikkuhiljaa paranemaan. Muuten meillä on ollut talossa mukavan rauhallista, koirat ovat kiltisti eikä mitään turhia häslinkejä ole tapahtunut. Itse olen aloittanut kirjoitusten jälkeisen arjen mukavan letkeästi, puuhaillen kaikenlaista pientä.

Sunnuntaina kävin Ypäjällä kuvaamassa hallikenttäkilpailuja, kun Senni osallistui sinne Pyryn kanssa. Kuvasin Sennin koulu- ja esteradan, ja myöhemmin iltapäivällä kävin kuvaamassa koko maastoesteosuuden. Lainassa oli taas Sennin supermahtava objektiivi (tosin omien asetusten vammattaessa jouduin muokkaamaan kuvia aika paljon..) ja kuvat löytyvät kuten aina osoitteesta pilvipisara.kuvat.fi

Oma lempparikuva koko päivältä - tää on vaan niin hieno, PP ja Senni näyttää niin hyviltä :)

Maanantaina aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja sää oli muutenkin niin kaunis, että vietin koko aamupäivän ulkona. Muokattuani kuvat nettiin lähdin käymään pyörällä kirjastossa, ja sen jälkeen vaihdoin kesärenkaat autooni ja pesin sen. Pesin myös talvirenkaat, minkä seurauksena olinkin ihan täplikäs kuran roiskuessa päälleni.. :D Iltapäivällä kävin vielä tallilla maastoilemassa Mollalla ilman satulaa ja hoitamassa tallihommat.

Tänään menin taas aamulla kymmeneksi tallille, ja lähdettiin vähän reippaammalle maastolenkille Katjan ja Jennan kanssa. Molla meni niin hienosti, että ! Ei yhtään pölhoilyjä vaikka takana oli useampi kevyempi päivä, ja pitkät laukkapätkätkin sujui tosi hienosti hallinnassa. Super-ihana poni :3

Tänään illalla suuntaan taas kamerakerhon kokoukseen, ja siinä matkalla voisin vaikka poiketa ostamassa vähän suklaata - olen yrittänyt lakkoilla suklaansyönnin kanssa jo kuukauden päivät, koska naama tuppaa kukoistamaan kauheasti suklaan takia. Olen siis sallinut itselleni vain suklaakeksit ja -jäätelön, kun taas kaikki suklaakarkit ja -patukat ja -levyt ovat jääneet kaupan hyllyille. Nyt lakko on alkanut vähän rakoilla, ja mieli tekee hirveästi suklaata.. Noms :P

Ennen-jälkeen lenkkikuvia

Ajattelin laittaa tähän torstain lenkkikuvia ennen-jälkeen tyylillä, koska tuli niitäkin kuitenkin vähän muokattua :) Kuvasin siis JPEG+RAW asetuksella, eli laitan alkuperäiseksi kuvaksi sen JPEG otoksen ja muokatuksi sen RAW-kuvan, koska kaikki kuvat muokkasin RAW:eista. Huomasin vasta lenkin jälkeen, että kamerassa oli koko ajan ollut manuaalitarkennus päällä - jostain syystä kuvat kuitenkin tarkentuivat ihan hyvin, heh. Pääosassa kuvissa on meidän oma Halla, ja kaverini koira Niki, joka on rauhallinen collie-herra. Eli sinä oli Hallalla tekemistä kun koitti Nikiä saada juoksemaan kanssaan :D Reippaasti Niki ainakin yritti, vaikka onhan tuollaisen ohjus-Hallan perässä pysyminen lähes mahdotonta.

Jokaista kuvaa rajailin vähän paremmin, ja muutamassa Nikin kuvassa muutin tarkkuutta aika radikaalisti, niin että Nikin turkin kontrasti kasvoi (ensimmäiset kaksi kuvaa Nikistä). Alkuperäisissä kuvissa Niki on kovin oranssin värinen, ja muokatuissa kuvissa taas tuollaine kellertävä - en oikein osaa sanoa, kumpi on lähempänä Nikin oikeaa väriä, mutta noiden muokattujen kuvien väri miellyttää omaa silmää. Kahdessa alimmaisessa kuvassa olen myös muokannut taustalla olevat oranssit kepit piiloon, koska en itse tykkää niistä.. :D Mitäs mieltä te olette? Onko alkuperäinen väritys parempi kuin tuo minun väkästykseni?

Lenkin lopuksi bongasimme pellolta myös tällaisen:

Halla kävi sitä pari kertaa nuuhkimassa, mutta päädyimme siihen, että se on varmaan vain muovipussi, emmekä menneet katsomaan. Myöhemmin päivällä mentiin kuitenkin äitin kanssa (paremmilla kengillä) varmuuden vuoksi tarkistamaan, mikä se oli. Ja eihän se muovipussi ollut: kuollut joutsen, jota jo kovaa vauhtia harakat ja varikset söivät. Joutsen ilmeisesti oli törmännyt sähkölinjaan ja kuollut siihen :( Soitimme sitten muutamat tahot läpi, että kuka tuon kauniin otuksen nyt tulee hakemaan. Toivottavasti joutsen on nyt jo haettu pois, ettei se turhaan päädy toisten lintujen ruuaksi.

Ohi on!

Tänään, vihdoin ja viimein on kaikki kirjoitukset ohi ja lukio paketissa! Aaaah rauha sielulla :3 Nyt voin keskittyä täysin murehtimaan tulevaisuutta, käymään töissä, tallilla, kuntoilemassa.. Ensi töikseni aion kuitenkin nukkua, kaikki nämä stressit ja muut pois. Huomisen pyhitän täysin turhalle, päämäärättömälle vaeltelulle ja rentoutumiselle. :)

Kirjoitukset sujuivat omasta mielestäni hyvin, vaikka eivät odotukset korkealla olleetkaan syksyn terveystiedon A:n jälkeen. Nyt keväällä olin jo niin pitkästynyt koko lukioon, että vähän lähdin sellaisella "kunhan nyt paperit saa kouraan" tyylillä kohti kirjoituksia. Äidinkieli onneksi oli rauhoittava herätys - ei tarvinnut varsinaisesti "muistaa" mitään, riitti kun käytti luovaa ajattelua ja kirjoitti hyvin. Sen jälkeen englanti, mikä oli ehkä se pohjanoteeraus tältä keväältä, kun en siihen erityisemmin jaksanut panostaa mitenkään, vaan menin vain sinne ja lähdin pois (ja taisi jälki olla sen mukaistakin..). Nyt keskiviikkona oli sitten se THE koe, jota olen jännittänyt about koko lukion ajan: pitkä matematiikka! Onnellisena pystyin toteamaan, ettei koe ollut liian vaikea, ja kun vastauksia tarkastelin netistä jälkeenpäin, luulen että se meni ihan hyvin! ;) Tämän päivän bilsan kokeeseen lähdin ihan siltä pohjalta, että en osaa mitään eikä sillä ole niin väliäkään - bilsa kun ei ole pakollisena. Kokeessa kuitenkin yllätyin positiivisesti, kun tehtävät eivät olleetkaan niin mahdottomia kuin luulin! Tietysti koska ne olivat minusta niin helppoja, se näkyy myös koko muun suomen tuloksissa.. Kuitenkin lähdin kokeesta hyvillä mielin, ja nyt olen niin tyytyväinen itseeni kuin voin olla! :)

Palkkioksi näistä savutuksistani kävinkin ostamassa itselleni uuden puhelimen. Hihii mikä olisikaan parempi keino aloittaa kirjoitusten jälkeinen elämä, kuin nostaa omaa yleissivistystäni ja ostaa itselleni ihka ensimmäinen älypuhelin! :D

Olen niiiin innoissani tuosta pikkuisesta, etten tiedä mitä kaikkea sen kanssa keksisin! :3 Merkki on siis Samsung Galaxy Trend Plus (myönnettäköön, siksi että se oli kaupan halvin älypuhelin). Ostin sitten vielä myyjän painostamana tuon suojan sekä autolaturin ja muovipäällisliuskajutut. Olihan se vähän tyyris näin töissäkäymättömälle, mutta eiköhän sekin korjaudu parissa viikossa - ensi viikolla pitäisi nimittäin sopia ensimäiset työvuorot! Jännää!

Kävin eilen vähän lenkkeilemässä kameran kanssa, ja kuvia ajattelin jakaa huomenissa. Taas lisää koirakuvia, jeesjees! :D Sunnuntaina lähden ehkä Ypäjälle kuvaamaan hallikenttäkisoja, joten sieltäkin kuvasaldoa tulossa kiinnostuneille. Niistä siis lisää myöhemmin, lähden leikkimään uudella lelullani! :):)

Mikä tekee mut onnelliseksi..

Tämä päivä on kulunut matematiikkaan syventyneenä. Aivot valuvat jo korvista ulos, kun on pitänyt ajatella niin paljon. Ehdin siinä välissä onneksi vähän käydä ulkonakin, kuvaamassa koiria ja lenkkeilemässä ihanan aurinkoisessa säässä.

Tuo Jujun Onnelliseksi -biisi on soinut nyt koko illan päässä, ja koneeltakaan ei kuulu mitään muuta kuin jatkuvaa replayta tuon biisin suhteen. Kuulin sen yhdeltä videolta muutama päivä sitten, ja nyt löysin sen youtubesta - ja olen ihan koukussa. Eli hyvästi matikka, tervetuloa turha datailu hyvän biisin seurassa :3

Kuvasaldo on aika yksipuolista, vain meidän koiria ja niiden pärstöjä. Kertokaa toki, mikä on paras kuvakulma meidän koirista; itse olen jo ihan sokaistunut noille karvanaamoille!

Huh, pahoittelen järkyttävän suurta kuvamäärää, en vain osaa päättää parhaita!

Linturintamallakin on taas tapahtunut paljon viime viikkoina. Pikkuvauvalinnut ovat kasvaneet hurjan nopeasti, ja ovat alkaneet jo vaihtaa väriä nokasta - kun nokan väri on kokonaan muuttunut, nähdään tuleeko tyttöjä vai poikia! Samaan aikaan naapurihäkissä Juju ja Jami ovat _taas_ onnistuneet  vahingossa hautomaan pari munaa kuoriutumispisteeseen: siellä munien keskellä möngertää kaksi vaaleanpunaista minilintua! Voi hyvänen aika, taas poikasia. Kyllä näistä nyt osa joutaa myyntiin, kunhan kasvavat tarpeeksi isoiksi.. Mutta eihän noita loppuja munia voi poiskaan sieltä pesästä kaivaa, jos siellä sisässä onkin jo poikanen! Joku raja tässä lintujen abortoinnissakin täytyy olla :o ! Annetaan siis munien kuoriutua jos ovat kuoriutuakseen, myöhäistä tässä nyt enää on kitistä.

Eipä mulla muuta, tämä oli vain tällainen kuvaoksennus tänne blogin puolelle, kun ei opiskelu oikein iske.. Iihan kohta palaan oppikirjan pariin, lupaan! ;)