Kuvauskokeiluja + uus banneri

Muutama viikko sitten löysin itseni tiistai-iltana jonkin vanhan musiikkitalon kellarin takahuoneesta. Mitähän mä siellä sit tein? No olin ensimmäistä kertaa Forssan Kamerat ry:n tapaamisessa! Monien kiemuroiden ja yli-innokkaan äidin painostuksen kautta löydettiin sitten tiemme tuonne tapaamiseen, jonka osallistujakunta koostui mukavista, vanhoista miehistä :D Oli siellä muutama nainenkin, mutta kieltämättä ikähaarukka ehkä hiukan ruostunut. Ensisijainen tarkoitus tuolle visiitille oli äitin vanha Canon F1 kamera, johon äitillä on ainakin kuusi putkea, ja ihan laatukamaa kaikki! Ihan kiinnostuksesta äiti sitten pyysi arviota näiltä papparaisilta, jotka olivat pudotta silmät päästänsä ihaillessaan kalustoa! ;D Noo siinä sivussa minäkin sain sitten esittää vähän kysymyksiä, ja ennenkaikkea, kuulla kokemuksen matalaa rinta-ääntä. Olikin kyllä tosi mielenkiintoista kuunnella tuollaisia henkilöitä, jotka eivät taida itsekään ymmärtä kuinka paljon he tietävät näistä asioista! :)

Koska äitin kaluston objektiivit eivät suoraan sovi mun kameraani, ollaan sitten harkittu soviterenkaan ostamista. Soviterengas siis asetettaisiin kameran ja objektiivin väliin, jolloin pääsisin kuvaamaan myös äitin objektiiveilla. Eräs mukava mies sitten tarjosikin omaa soviterengastansa lainaan! Lisäksi, ihan kuin tuo ei olisi jo ollut todella ystävällistä, toinen mies toi lainaan valokuvausoppaita, jotka saan pitää itselläni seuraavaan kokoukseen asti! Hih, olin haljeta onnesta, kun ei tuollaisia soviterenkaita oikein uskalla ostaa kokeilematta ensin kunnolla, toimiiko se ja millaisia kuvia sillä saa. Olenkin nyt joulun ajan testaillut kaikkia äitin objektiiveja oman kamerani kanssa. Tarkennus on siis pakko tehdä käsin, koska vanhoissa putkissa ei ole automaattitarkennusmahdollisuutta, mutta tällaisia otoksia olen nyt saanut:

Mitäs mieltä olette? :) Tulee tuollaisia jänniä "sumeita" kuvia, jotka saattavat johtua myös kameran tai objektiivien likaisuudesta, tai sitten vain tarkennusjutuista.. Mutta aika tunnelmalliisia mun mielestä! :D

Olen koittanut viime päivinä väsäillä erilaisi bannereita, muttei oikein mikään onnistu. Siispä tein tällaisen väliaikaisbannerin, joka sopii paremmin uuden taustan väriin (joka ei enää ole niin tumma). Katsellaan uutta ulkoasua sitten ensivuoden puolella ;)

Tässä vielä muutama kuva omalla putkella:

All I want for Christmas..

Meidän poikamiehet ei oikein arvosta tuollaisia joulukoristeita.. :P

Tyytyminen oli tällaisiin aika pimeisiin otoksiin, koska tunnelmavalaistus on mitä on.. :D

Toooosi söpöä juu. :D:D Koirat näyttää aika onnellisilta. ;)

Tällaista tänään, tuollaista huomenna.. Kuulumisiin!

Joulurauhaa..

Tämä joulurauha tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan!

En todellakaan valita, rakastan tällaista löhöämistä ja ylensyöntiä; tai oikeastaan, konvehteja ja konvehteja, sitten vähän lisää konvehteja ja jälkiruuaksi, mitäs muutakaan, konvehteja! Oikea ruoka tuntuu jäävän koko ajan vähemmälle, mikä ei varmaan pidemmän päälle ole kovin hyvä juttu.. Noo pikkuhiljaa palaudutaan normaaliin ruokailurytmiin, nautitaan nyt ainakin nää välipäivät vielä konvehdeista ;)

Tämä joulu on kulunut rennoissa merkeissä, kotona nuokkuen ja telkkaria katsellen. Aattona poikkesin tallilla tonttukierroksella jakamassa hepoille keksit, ja myöhemmin käväistiin vielä haudoilla (ihanassa kaatosateessa..). Muuten vietettiinkin vain aikaa kotona kuusta koristellen, pipareita tehden, ja syöden kinkkua, kakkua, perunaa.. Ja konvehteja! :D Sitten katseltiin telkkaria, käytiin joulusaunassa j ajaettiin lahjat; sain aivan ihania lahjoja, ja paljon enemmän kuin odotin! Kiva huomata kuinka ihania lahjoja voi saada ilman, että niihin on tuhlattu ihan tolkuttomasti rahaa. Joulun kallein lahja taisi olla vaaka (vai puntari, vai mikäsenniminyton), jota ollaan toivottu koko vuosi! Meillä ei ole moneen vuoteen ollut enää vaakaa, mikä on toisaalta ollut helpotus ja toisaalta, kun me naiset koko ajan yritetään mukamas olla laihdutuskuurilla, ärsyttävä puute. Nyt saatiin kuitenkin hieno digitaalivaaka, joka näyttikin niin huimia lukemia, että kaikki jotka siihen nousi väittivät vakaasti, että säädöissä on virhe... Tammikuusta lähteekin sitten oikea kuntokuuri, right? ;)

Glögihyydykekakku :) Noms!

Itse ostin itselleni joululahjaksi True Bloodin ekan tuotantokauden dvd:t, ja koska olen lukenut kaikki kirjat ja nyt löysin halvalla ekan tuottarin, olihan se pakko ostaa. Yksi kaveri totesi kuin idiootille, että miksi ihmeessä en hankkinut vain johtoa, millä voisin liittää tietokoneen telkkariin ja katsoa netistä näitä; vastaus on yksinkertainen, että siksi koska en omista kannettavaa tietokonetta! Lisäksi en usko että noita löytyy tekstityksillä netistä ilmaiseksi, siksi siis dvd:t olivat mukavampi vaihtoehto. Ja jos netti kaatuu, eihän sitten olisi mitään katsottavaa jos aina vain turvautuisi siihen? ;) Myönnän, ehkä olen vähän kivikautinen :D

Hieman ehkä tunnen oloni laiskaksi, kun en oikeastaan mitään ole saanut aikaiseksi. Ilmat ovat olleet kamalan synkkiä, eikä houkuta yhtään lähteä ulos, ja lisäksi on koko ajan kovin unelias ja sellainen laama olo. Aamuisin on yhtä tuskaa repeytyä sängystä irti, koska ikkunoista ei tule yhtään valoa. Kauhulla odotan, iskeekö tässä joku kaamosmasennus kun valoaon näin vähän, mutta toistaiseksi ainakin olen ollut tosi hyväntuulinen pimeydestä huolimatta. Toivottavasti aurinkokin kuitenkin näyttäytyy, viimeistään sitten heti uudenvuoden jälkeen..

Aika loistava joululahja, eikös? ;)

Muistakaa tekin ottaa aikaa itsellenne, ja nauttia joulun rauhasta; hyödyllisiä juttuja ehtii tehdä ensi vuonnakin ;)

Esittelyssä: Kilpikonnat

Tähän kerron hiukan meidän punakorvakilpikonnista, yleistä niiden hoitamisesta ja elämästä. Toivottavasti kiinnostuneet saavat tästä jotain hyödyllistä irti, ja konnista täysin tietämättömätkin pääsevät vähän kuulemaan, millaisia lemmikkejä nuo kuorieläimet ovat! ;)

HOX! Puhun nyt vain omasta tietämyksestäni, eli jos löydät jotain korjattavaa, kerro! Ja puhun vain punakorvakilpikonnien omistajana, minulla ei ole kokemusta muista roduista.
 

Vanha kuva, ylhäällä Nunna, vas. Kilpi ja oik. konna

Meillä on ollut koko ikäni kilpikonnia, ainakin mitä muistan. Kaikki konnamme ovat punakorvakilpikonnia, jotka elävät vedessä. Ensimmäiset konnat tulivat meille joskus kun olin sellainen vaahtosammutin, enkä siis erityisemmin kiinnittänyt niiden olemassaoloon huomiota. Nuo samaiset kilpparit asustavat meillä yhä, vietellen onnellista eläke-elämää: Nunna ja Konna! En tiedä mistä nimet ovat saaneet alkunsa, olisikohan elokuvasta Nunnia ja konnia... :D Myöhemmin seuraan liittyi myös Kilpi, jolloin kolmikosta tulikin sitten tiimi Kilpi, Konna ja Nunna! Konna on porukan ainut uros, ja se onkin paljon pienempi kuin kaksi naarasta; Nunna on oikea jättiläinen! Se painaakin varmaan yli kaksi kiloa.. :D

Konna nukkuu <3

Meidän kaikki konnat on tavallaan "pelastettu", eli yksikään ei ole löytänyt tietään meille kasvattajalta. Nunna ja Konna tulivat isin joltain kaverilta (?) ja niiden entinen omistaja poikkesi niitä katsomaankin viime kesänä, se oli aika yllätys! :D Kilpi tuli meille myös "hylkylapsena", ja äiti sanookin aina ettei halua noille poikasia, koska punakorvakilpikonnia hylätään Suomessa niin paljon. Joten jos olette hankkimassa, kannattaa ehdottomasti ensin etsiä hylättyjä konnia, ennenkuin ottaa yhteyttä kasvattajaan!  PK-konnat elävät vankeudessa n. 30-vuotiaiksi, joten niiden hankkimista tosiaan kannattaa harkita huolella. Meidän konnat on jostain syystä tuollaisia turbo-eläimiä, jotka vain porskuttavat eteenpäin: ne tulivat meille arviolta 20 vuoden iässä, ja onhan siitä hankinnasta kulunut jo likemmäs 15 vuotta.. :D Eikä mitään vanhuuteen viittaavia piirteitä näy, reippaita ja terveitä konnia kaikki!

Meidän konnilla on tuollainen ~500 litran allas (suurpiirteinen arvio, en muista ihan tarkkaan), jossa on n. 2/3 vettä, sekä saari ja lämpölamppu, jonka alle voi mennä "ottamaan aurinkoa". Vesi vaihdetaan parin viikon välein, tai tarpeen mukaan useammin. Vesi likaantuu nopeasti jos esimerkiksi konnilla on vatsa sekaisin tai ne munivat ja munat rikkoutuvat veteen. Myös tietyt ruuat, kuten banaani, sotkevat vettä kamalasti, niin että siitä tulee ihan sameaa. Konnilla on altaassaan suodatin, joka pitää veden puhtaana; se tosin on hiukan isompaa luokkaa kuin kala-akvaarioissa.. ;) Veden puhdistaminen käy niin, että ensin valutetaan vesi paksun letkun kautta viemäriin (äiti osaa saada siihen sellaisen imun, että letku itse imee vettä.. mä en onnistu siinä ikinä!) ja sen jälkeen putsataan suodatin, ja kun se on taas paikallaan aletaan sellaisen pienen suihkun avulla täyttää allasta uudelleen. Konnat rakastaa mennä sen suihkun alle, se rapsuttaa kivasti kuorta :)

Auringon valo on todella tärkeää kilpikonnille, ne saavat siitä vitaaminia ihan yhtä lailla kuin ihmisetkin. Onkin suositeltavaa, että kesäisin konnilla olisi piha-aitaus, jossa ne pääsevät kulkemaan ja nauttimaan auringosta. Vielä parempi olisi, jos piha-aitauksessa olisi uima-allas, jolloin konnilla olisi aina vettä saatavilla ja ne pääsisivät sinne viilentymään välillä. Meillä konnille pystyteen kesällä aitaus ulos, yleensä jonkun pensaan ympärille jotta niillä on varjoa (ja Nunna tykkää jostain syystä kaivautua pensaan sisään? :D). Meillä oli myös piha-allas, missä konnat tykkäsivät kovasti uida, mutta suodatin kesti vain rajallisen ajan ulkona, ja vesi alkoi täyttyä erilaisista eliöistä.. Eli muuttui totaalisen vihreäksi. Niinpä siis poistimme tuon altaan, ja nykyään konnat saavat kävellä aitauksessa kesäisin pari tuntia päivässä, missä ajassa niille ei ehdi tulla vedentarvetta.

Meillä konnat syövät päivittäin kurkkua tai salaattia, mikä vain heitetään altaaseen, koska se ei likasta vettä. Tosiruokana niillä on banaani sekä kissanruoka, joka turvotetaan ensin kuumassa vedessä. Laitetaan siis noin 1,5 desiä kissannappuloita lasiin, kuumaa vettä päälle ja annetaan siinä turvota muutama tunti, minkä jälkeen konnat pienempään "ämpäriin" ja syömään! Vesikilpikonnat syövät aina vedessä, joten tänne ruokinta-astiaan laitetaan vettä n. 5-10cm, niin että konnat saavat päänsä veden alle. Kilppareille kelpaa myös kissojen purkkiruoka (kalanpaloja hyytelössä, namm), mutta koska nuo nappulat on helpompi syöttää (ja halvempia) niin niitä meillä useimmiten syötetään. Kilpikonnille on myös omaa ruokaa, mutta sitä saa harvoista eläinkaupoista, ja jostain syystä meidän kilpikonnilla menee siitä maha sekaisin.. :D

Meidän kilpikonnat on luonteeltaan tosi uteliaita, mutta ei seurallisia. Ne tarkkailevat aina saarelta, kun ihmiset tulevat ja menevät (konnien allas on meillä eteis-aulassa) ja näytävät ihan siltä, että haluaisivat mukaan myös! Ne myös kuuntelevat tarkasti, jos menee siihen viereen juttelemaan: kaula pitkällä kuikuilevat, suloiset! :3 Konnat eivät erityisesti tykkää kosketuksesta, ja Nunna ja Kilpi ovatkin sen verran aggressiivisia, että päätä saa varoa sormiensa kanssa. Kilpikonna napaa tosi kovaa kiinni, ja jos se saa otteen, ei se sitä ihan hevillä irrotakkaan, sillä leuat menevät tavallaan "lukkoon".

Nunna. Kuori ikäänkuin kimaltelee vedessä, en tiedä mistä se johtuu :)

Kilpikonnien kuori on kova, mutta siinä on todella herkkä tuntoaisti. Erityisesti kuoren "raot" ovat tosi herkkiä rapsutukselle, eli jos kiilaa kynnen tuonne rakoon ja liikuttelee sitä siellä, konnat ovat ihan onnesta sekaisin ja alkavat hinkuttaa itseänsä sitä kynttä vasten :D Kilvestä lähtee tietyin väliajoin suikaleita, todella ohuita liuskoja siitä pinnalta kun kuori uusiutuu. Niitä me ihmiset sitten rapsuttelemme irti; kuori muuttuu irtoavan liuskan kohdalta haaleammaksi, ja kyllä sen sitten erottaa kun palanen on valmis irtoamaan: joskus on hyvinkin häiritsevää, jos joku palanen on melkein irti eikä sitä saa millään revittyä kokonaan! Konnat eivät erityisemmin arvosta sitä, jos niiden kuorta tulee nyppimään (ellei juurikin laita sitä kynttä sinne rakoon ja rapsuta) vaan ne yleensä lähtevät saarelta ripeästi heti jos joku tulee tökkimään sormillaan siihen viereen. Siksi aina välillä konnat otetaankin pyyhkeen sisään ja syliin, vaikka sohvalle, ja siinä sitten (konnien rimpuillessa pois) rapsutellaan kilpeä. Kun olin pieni, konnat pääsivät joskus lattiallekin kävelemään, mutta siitä tulee niin paljon sotkua ettei äiti oikein enää tykkää.. :P

Vas. Konna, oik. Nunna

Muutama satunnainen juttu vielä:
- Punakorvakilpikonnat eivät voi hengittää veden alla, mutta ne osaavat pidätellä hengitystään tosi pitkään, ja ne syövät aina vedessä.
- Konnat munivat aina välillä veteen, ja usein syövät omat munansa. Munan saa kuoriutumaan, jos sen asettaa tietynlaiseen hiekkaan tietynlaisen lampun alle (me emme omista hiekkaa tai lamppua). Kuoriutuvan poikasen sukupuolen voi päättää hautaamalla munan tiettyyn syvyyteen: jos muna on lähellä pintaa, siitä tulee uros, jos syvemmällä maan alla niin siitä tulee naaras.
- Kilpikonnat menevät saarella usein päällekkäin, jolloin ne yrittävät päästä lähemmäs lämmintä "aurinkoa". Kaverit ovat usein hämmästelleet, että mitäs siellä nyt puuhastellaan kun ihan päällekkäin kiipeillään, mutta onnat tosiaan yrittävät vaan päästä lähemmäs lämpöä: kilpikonnat parittelevat vedessä.
- Kilpikonnien valokuvaaminen on tosi vaikeaa, koska valaistus altaassa jää tosiaan vain kahteen lamppuun: siksi kuvat ovat vähän mitä ovat! ;)

Tässä pieni info näistä meidän allaseläimistä, mitäs tykkäsitte? Jos jokin jäi vielä epäselväksi, kysykää, niin vastaan parhaani mukaan! :)

Hyvää Joulua!

Huh, vihdoin olen saanut kaikki lahjat pakattua ja tehtyä ja muutenkin koottua.. Voin vihdoin hengähtää ja vaan nauttia joulunajasta :3 Huomenna tosin alkaa taas se kiire ja säntäileminen, kun koko aatto mennään edestakaisin kodin ja tuttavien välillä. Toisaaalta, siitä se mun jouluaatto aina on koostunut, ja oikeestaan tykkäänkin siitä kun on koko ajan tekemistä :)

Tänään kävin viimehetken jouluostoksilla (eli about kaikki ei-itse-tehdyt lahjat kävin ostamassa.. :D) ja sitten onkin aika kulunut lahjoja kasatessa ja valmistaessa (äitille ja isille kokonaan itsetehdyt lahjat, hih ;)) Lisäksi oikein ahkerana leivoin hepoille keksejä, tein huomiseksi piparkakkutaikinan jääkaappiin odottamaan ja valmistin hyydykekakun, josta saadaan nauttia sitten huomenna. Noms! Näistä herkuista otan kuvat huomenna, saatte sitten valmiina nähdä miltä mun luomukseni näytävät ;)




Ratsastamassakin on tullut käytyä pari kertaa sitten viimetapaamisen, mutta niistä ei oikeastaan sen kummempaa kerrottavaa ole, voin puida niitä sitten paremmalla ajalla.. :P

Nyt haluan vain toivottaa oikein hyvää joulua kaikille, mä lähden tästä elokuvan pariin! ;)

Joulustressiä

Viimepäivinä (tai oikeastaan koko tämän viikon ajan) olen potenut järkyttävää joululahjastressiä. Pää tuntuu olevan räjähtämispisteessä, mikä on tosi harvinaista mulle, joka en koskaan kärsi pääkivusta, ja öisin en saa nukuttua ollenkaan. Yleensä nautin lahjojen ostamisesta, mutta tänä vuonna jostain syystä en ole saanut mitään ideoita, joulu tuli jotenkin niin kauheen äkkiä ja minä olen taas myöhässä. Okei, onhan tässä onneksi vielä koko ensiviikko aikaa, ja olen jo jotakin saanut kasatuksi, mutta silti tuntuu että jotain puuttuu vielä! Lisäksi tätä kaikkea siivittää vielä se, että ahdistaa jutella kaikesta äidille koska sen ajatusmaailma eroaa jotenkin niin älyttömästi mun ajatusmaailmasta. Kaipaisin jotain kaveria jonka kanssa pohtia näitä.. :s Huoh, ehkä koen valaistuksen tai jotain muuta vastaavaa ensviikon aikana, niin että saan jouluksi kivat lahjat kaikille!

Eilen sain kuitenkin vähän taukoa stressaamisesta, kun lähdin mollailemaan. Senni siis oli valmennuksessa Allin kanssa ja maneesilla Pyryn kanssa, ja Katja huiteli ties missä, niin minä sain sitten käydä liikuttamassa Mollan. Koska tiet oli aivan jäässä (paikoittain jopa ihan peilijäätä, hrr!) oli suunnitelmissa pelkkä käyntimaasto. Noh, koska yksinäiset käyntimaastot ovat mielestäni hirveen pitkästyttäviä, ehdotin sitten että äiti ottaisi koirat mukaan. Meidän koirat on siis täysin hevoshulluja, ne sekoaa aina ihan täysin kun nähdään ravureita meidän agility-treenipaikalla. Pieni totuttelu siis tosiaan tekisi terää! Asiaa pohtiessamme kotona todettiin, että voi olla vähän liian haastavaa äitin kulkea kahden villin huskyn kanssa jäisillä teillä, eli otettiin vain toinen mukaan. Ropi-mies pääsikin sitten ensimmäiseksi koekaniiniksi! ;)

Tallilla harjasin Mollan hyvin ja laitoin sille pelkät suitset, ja sitten äiti lähti ajamaan Ropi kyydissä vähän matkan päähän tallilta, ettei tallikoirat häiriinny Ropin visiitistä. Minä köpöttelin Mollan kanssa ensin kahdestaan n. 200 metriä, ja sitten äiti liittyi seuraan. Molla on tosi rauhallinen ja kiltti koirien suhteen, joten se oli ihan unelma tähän hommaan. Aluksi Mollakin vähän ihmetteli että mikäs auto se tuolla nököttää, ja ennen kaikkea: mikä on tuo hullu nelijalkainen joka melkein pudottaa silmät päästänsä. Ropi ei voinut käsittää, että mun ääni kuului hevosen selästä. Suloinen Ropi vain töllötti, kunnes tultiin kohdalle ja sitten Ropi vasta innostuikin, se yritti päästä haistamaan Mollaa ihan etukenossa :D Äiti jättäytyi aluksi meidän taakse, mutta Ropi oli niin sekaisin että he siirtyivät aika nopeasti meidän vierelle. Ropi pällisteli aikansa Mollaa, ja pari kertaa yritti haukkuakin (!! mikä on tosi hassua meidän koirille, koska ne ei hauku koskaan, ne ulvoo :D) Molla vaan katseli Ropia halveksivasti, suloinen Molla! Nopeasti molemmat jo unohtivat toisensa, vaikka vähän väliä Ropi vilkuili taakse Mollaa ja Mollakin vähän piti silmällä Ropia.

Käveltiin näin Ropi edellä koko lenkki (olen tosi huono arvioimaan kuinka pitkä, ehkä joku 5-7km?) ja Ropi käyttäytyi tosi hyvin, olen niiin ylpeä! Kerran äiti vähän liukastui, ja Molla säikähti sitä tehden pienen sivuaskeleen, ja Ropi siitä vähän innostui ja yritti päästä Mollan jalkoihin, mutta äiti sai sen äkkiä hallintaan ja Ropikin rauhoittui heti. Molla käveli tosi hienosti, vaikka oli liukasta ja minä keikuin miten sattuu siellä kyydissä jutellessani Ropille :D Mulla on niin parhaat tassu- ja kavioeläimet <3

Ensi kerralla ehkä Halla mukaan, saa nähdä miten tämä meidän arempi osapuoli suhtautuu näihin jättiläisnelijalkaisiin ;)

Halla ja hienot puunjuuret kesällä 2013

Ps. Kuvia selaillessani tajusin, että mulla on ihan hirveen vähän kuvia Mollasta! :o Pari kertaa olen saanut kuvia meidän yhteisestä ratsastuksesta, mutta muuten, tuollaisia ei-ratsastuskuvia, mulla ei ole lähes ainuttakaan! Kaikki mitä löytyy on vanhalla Olympuksella otettu, eli laaatu ei ole kauhean kehuttava.. Nyt pitääkin ottaa Molla kameran tähtäimeen!

Pss. Ja kyllä, ulkoasu ontuu juuri nyt todella pahasti, koitan jouluksi saada jotain vähän onnistuneempaa! 

Elämäni aakkoset kuvina

Näitä postauksia olen nähnyt aika paljon, joten nyt ajattelin vähän muokata tätä omannäköiseksi, ja tehdä tämän kuvina!

Auto - missä olisinkaan ilman tätä nelipyöräistä pelastajaa? Niin ihana kun saa tulla ja mennä miten tahtoo, eikä tarvitse olla riippuvainen kenenkään muun ajasta :)

Bassot - eihän auto ole mitään ilman kunnon bassoja! Se on se fiilis, kun musiikki täysillä ja bassot hakkaa, voi vaan nauttia olostaan omassa pikku kulpassa! :3

Canon! Ehdottomasti paras ;)

Daryl, ja The Walking Dead! :3

Elonkierto! Meidän varma lenkkipaikka, koiratki tykkää (varsinkin kesällä kun löytyy kaikkia maatilan eläimiä kanoista lehmiin ;) )

Friends -kaverit on elämän suola ;) (mun ilme ei liity tapaukseen!)

Grrrr! :D

Halla - kaunissilmä :)

Ilotulitusraketit - uusivuosi, paras aika vuodesta! Ryypätään (en minä), syödään ja rentoudutaan, tykkään! (tähtisädetikut kelvatkoot; ei yhtään kuvia raketeista!)

Juhannus - grilliruokaa, pyöräilyä ja kokko!

Kevari - fiilikset :3

Lämpö! (meidän mittari vähän ylireagoi.. :D)

Molla! <3

Naposteltavat! Nomnom :3

Omenapuun kukat! Näitä on tullut kuvattua niin paljon, että kohta voisi pistää jo gallerian pystyyn!

Photoshop CS6 - rakastan sitä!

 Ropi-mies! Mun urhein vetokoirani :)

Sukset! - Erityisesti minisukset ;) Mitä tekisinkään ilman noita :D

 Twilight! Ehkä oon vielä vähän teini, mut oikeesti tykkään tästä sarjasta! :3

  
Urheilukuvaus - rakastan sitä, kun saan pysäytettyä nopean liikkeen tarkkaan kuvaan!

Videovuokraamo! xD Mitä tekisinkään ilman Filmtownia, siellä tulee vierailtua vähintään kaks kertaa per viikko! :D

Wippe - Rakkain <3

XYZ -matikka! Meidän ikuinen viha-rakkaussuhde :)

Ja nuo logot ja mainoksen tosiaan nappasin ihan googlen kuvahausta :) Muut kuvat täysin omia! ;)

Hippolan kouluklinikka

Eilen suunnattiin siis Sennin, Katjan ja Pyryn kanssa Helsinkiin, missä järjestettiin Hippola-kouluklinikka. Enemmän faktaa tuosta klinikasta löytyy täältä. Mun aamu starttasi yhdeksän aikaan, kun hinauduin sängystä ylös, nappasin kamerani ja lähdin tallille kymmeneksi. Kävin Mollalla reippaan pikamaaston, ravattiin paljon ja laukattiin pari suoraa (laukan nopeus tosin oli sellaista kävelyvauhtia kun mentiin poispäin kotoa, takaisinpäin tultaessa sain taas pientä pidäte-treenia :D) Tallille päästyäni laitoin Mollan nopeesti ulos ja otettiin Pyry sisälle, minkä jälkeen letit kuntoon ja hevonen autoon.

Matka sujui yllättävän nopeesti, puolinukuksissa autossa nuokkuen. Perillä laitettiin auto parkkiin ja sitten alettiinkin ihmetellä. Mun mielestä todella huonot opastukset, jos olisin ollut yksin liikkeellä en ikinä olisi löytänyt edes oikeaa rakennusta, saati sitten sisälle sinne! Päästiin kuitenkin jossain vaiheessa maneesiin sisälle ja istuskeltiin katsomossa hetki katselemassa ensimmäistä ryhmää, minkä jälkeen mentiin laittamaan Pyry valmiiksi.

Pyry oli ihan intona, joka tarkoitti siis sitä että mua riepoteltiin ympäriinsä täysin surutta. Voi elämä kun en voi sietää villejä hevosia! :D Jos joskus hankin hevosen, se on niin muuli, että sen voi jättää vaikka irti keskelle Helsinkiä, ja seisoo siinä silti täysin liikkumatta. Nooh ei musta siinä paljoa apua sitten ollutkaan, mitä nyt vähän joskus tiellä seisoin kun Pyryä laitettiin kuntoon. Kun Sennin ja Pyryn vuoro tuli mennä maneesiin, me Katjan kanssa etsittiin paikat yleisöstä ja kaivoin kameran esiin ;)

Tarkistin kameran asetukset jo silloin ekan ryhmän aikana katsomossa istuskellessani, ja oli kyllä pimeä maneesi! Tai ainakin ne valot oli oudon hailukat.. Kaikki kuvat siis ihan vihreitä. En sitten viitsinyt kuvata muita kuin Senniä, koska en jaksa muokata niin paljon kuvia (laiska-minä :D). Epätoivoisesti yritin näitä kuvia elvyttää, mutta näihin on nyt tyytyminen:

 

  

 

 

Kokonaisuudessa näin maallikon silmin en kauheasti saanut irti. Voi olla että olisi pitänyt katsoa ensimmäinen ja kolmaskin ryhmä, jotta olisi ollut mukana jutussa, mutta tuossa puolen tunnin aikana en kauheasti mitään ihmeellistä tajunnut. Ratsukot (Senni ja Aada) työskentelivät lähes koko ajan laukassa, ja tekivät avoja, vähän sulkuja ja kaikenlaista hienoa mitä en edes tajunnut :D Toisaalta keskityinkin melkein koko ajan heilumaan sen kameran kanssa, eli olisin voinut olla tarkkaavaisempikin ;)

Kotiin päästiin lähtemään (erittäin) hikisen hevosen ja nälkäisten ihmisten kokoonpanolla. Pyry pieni oli korvakarvoja myöten ihan märkä, klippauksesta huolimatta :3 Me suunnattiin sitten heselle, jonne kuitenkin oli matkaa noin tunnin verran, koska ei haluttu jäädä ihan Helsinkiin syömään -> ajauduin niin kovaan nälkään että söin kerrosaterian! Huhuh että olin sen jälkeen täynnä. Sitten vielä vähän matkaevästä ja loppumatka kotiin sujuikin (ainakin mun osalta) tosi nopeasti :)

Vähän olisin toivonut klinikalta sujuvampaa informointia, esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisille opasteet ja infoa siitä missä sijaitsee buffet ja katsomo ymv. Sekä bloggaajien kommentointia treeniin ja enemmän sellaista "yhdessäoloa". Okei tai näin minä miellän klinikan, vaikken itse siitä yhdessäolosta niin tiedä :D Muta kerta oli ensimmäinen, ihan mielenkiintoista oli tuollainenkin tapahtuma nähdä! Ehkä ensi kerralla olen jo raaskinut ostaa vähän valovoimaisemman putken, niin saadaan hiukan laadukkaampia kuvia.. ;)

Mitä te tykkäsitte klinikasta ? Saitteko yhtään parempia kuvia siinä valaistuksessa ?