Voi suloisuus!

En kestä, törmäsin tällaiseen maailman suloisimpaan videoon :3

Päivän suloisuusannos tässänäin!

Poneilua sun muuta!

Mistähän sitä aloittaisi! Paljon on tullut puuhasteltua koiruleiden ja Mollan kanssa, mutta jotenkin vain tämä bloggaus unohtunut. Okei, onhan mulla siihen oikea syykin: isi osti meille uuden läppärin, ja siihen johdon jolla voi sitten katsella Netflixistä kaikkea television kautta, joten ei ole vaikea arvata mihin mä käytän kirjaimellisesti kaiken vapaa-aikani ;) Heroes <3

Noh, silloin harvoin kun äiti väkisin repii johdot seinästä ja pakottaa mut heräämään todellisuuteen, olen pakottautunut tekemään jotain hyödyllistä. Ennen kuin alan kertomaan, mainittakoon että viime viikon torstaina oli viimeiset oppitunnit lukiossa. Jep, se on siltä osin ohi nyt! Koeviikko pyörii parhaillaan, huomenna ja maanantaina vielä kokeet ja sitten alkaakin lukuloma kirjoituksia varten! Huh, en ole mitenkään edes psyykannut itseäni vielä.. :D

Kuitenkin, perjantaina uhmattiin vähäistä lumimäärää ja lähdettiin äitin kanssa tuohon viereiselle pellolle suksilla. Äiti meinasin aluksi, että hän hiihtää koirien kanssa tavallisilla suksilla (+sauvat) ympäri peltoa, mutta koska koirien into oli yksin ihan nolla (lue: molemmat vain seistä nököttivät ja vaanivat kaveria joka odotteli pellon reunalla), niin minä kävin sitten varustamassa minarit jalkaan ja ajattelin painella koirien kanssa vähän edestakaisin. Ehh, no se töksähti aika nopeasti, kun muutama ruohonkorsi näkyi lumen läpi - eli minä pompin yhdellä jalalla koirien kirmaillessa ja leikkiessä pellolla.. Well :D Vedettiin me sitten pieni tienpätkä sinnikkäästi edestakaisin kerran, huolimatta hiekoituksesta joka paistoi lumen alta.. Saivat koirat ainakin vähän esimakua tulevasta talvesta!

Halla pääsi jo melkein jyvälle - pari juoksuaskelta!

 Ropi vaan haaveilee.. ja vaanii Hallaa tietysti ;)

Niin, koittihan äiti hetken mennä molempienkin kanssa.. hahah! :D

Kyllä ne koirat nätistikin osas lopulta mennä ^^

 Miksi tähän jäi tällainen vamma-väli o.o

Ropin kanssa tosiaan käveltiin pellon yli.. go Ropi-mies!

Lopulta onnistuttiin, edes 20 metriä! :)

 Näiden pelleilyjen jälkeen todettiin, että ehkä vaan suosiolla odotetaan enemmän lunta.. :D

Lauantaista en muista mitään, mikä voisi olla huolestuttavaa, jos kyseessä en olisi minä.. Lauantai siis todennäköisesti kului telkkarin ääressä, tekemättä mitään kehittävää!

Sunnuntaina olin kovissa kuvauspaineissa; teki välttämättä mieli kuvata jotain! Koska facebookista huomasin (kyllä tää some on sit hyvä juttu ;)) että Senni oli heppoineen matkalla maneesille, tungin sitten itseni ja kamerani mukaan - ja sain lainaksi Sennin objektiiviakin! Sennillä on siis Sigman 70-200mm f/2.8, jonka valovoima on paaaljon parempi kuin oman putkeni. Siitä valovoimasta huolimatta jouduin iso-arvoa nostamaan maneesin pimeydessä sinne 6400, joten kuvatkin sen mukaisia.

Enemmän näitä kuvia voitte katsella Sennin blogista: kisamatkalla.blogspot.fi
Pyryä olen kuvannut jo niin paljon, että siitä kuvat useimmiten onnistuvat jo (tai ainakin ehdin painaa ajoissa liipaisinta). Alli on kuitenkin sen verran uusi tuttavuus, että esimerkiksi tasaisella kuvat tulivat aina liian myöhään - aina oli joku jalka väärässä asennossa. Hetken yrittämisen jälkeen (ja about 100 poistetun kuvan) aloin saada jotenkin onnistuneita kuvia. Alli vähän harrastaa tuollaista turhaa hyppimistä, mikä ei varmasti ratsastajasta kovin mukavaa ole, mutta kyllä mun kamera ainakin tykkäsi.. Sainkin vähän etsiä uusia kuvakulmia, että sain loikat kuviin ;)

Maanantai olikin sitten vähän erilainen päivä: yhdentoista aikaan suuntasin tallille, kun Katja tarvitsi apua heppojen liikutuksessa - ja hups, kotona olinkin vasta kuuden aikaan illalla! Oma henk. koht. ennätys, 7 tuntia tallilla päivässä! :D Ensin lähdettiin ratsastamaan Alli ja Molla, että ehditään kaikki hepat valoisalla liikuttaa. No Molla oli jo heti alkulenkistä ihan kekkuli; sillä oli ollut vapaapäivä, ja sen kyllä huomasi, ihme pomppimista ja tökötysravia koko ajan. Sitten kun päästin pellon reunaan, jota pitkin oli tarkoitus kävellä metsään, Molla päättikin pukitella muutenvaan paikallaan.. mitä ihmettä Molla? :D:D Alli vaan tallusteli rauhassa edellä, kun Molla menee käynti-ravi-pukki sekoitusta :D Hiukan nauratti.. :D Sitten kun päästiin metsästä ja lähdettiin ravaamaan, tulikin ihan eri fiilis - Molla kuvitteli varmana olevansa jossain raveissa, sen verran pitkää ja matkaavoittavaa ravia mentiin. Pysyttiin jopa ihan Allin kannoilla, vaikka Allin askel on kolme Mollan askelta - voi herranen aika sitä menoa! Sain keventää niin hulluna, että vieläkin on paikat kipeenä! Kiitos Molla!

Lenkin jälkeen vaihdettiin vain nopeasti kamat Pyrylle ja Alli karsinaan, ja lähdettiin uudelle lenkille Mollan ja Pyryn voimin. Mollalle ei todellakaan tehnyt pahaa toinen lenkki heti perään, sen verran virtaa riitti! Mentiin läheiselle metsätielle, missä aluksi on pieni ylämäki ja sitten tie jatkuu syvemmälle metsään, kunnes päättyy peurojen ruokapaikalle. Ensin ravattiin kerran tien päähän ja takaisin, ja toisella kerralla lähdettiin laukkaamaan. Siitä Molla vasta innostuikin! Mentiin niin kovaa kiitoa Pyryn perässä, että vedet vaan lensi silmistä :D Kun tien päässä käännyttiin ympäri, takaisinkin tullessa Molla laukkasi kuin tuli hännän alla - eipä siinä auttanut muu kuin roikkua kyydissä :D Kolmannella kerralla Molla jo vähän hyytyi, ja antoi Pyryn laukata edellä kaikessa rauhassa. Käytiin sitten vielä samoilemassa vähän metsässä (tuulensuojassa), minkä jälkeen suunnattiin kotiin. Suloinen Molla oli vielä ihan innoissaan kotimatkallakin, pienestä väsymyksestä huolimatta! :) Tallilla hoidettiin karsinat kuntoon, joka sisälsi puoli-jäisten turvepaalien päällä hyppimistä ja niiden hakkaamista haravalla; oh God mun nilkat meinas tappaa mut illalla! Hrrr, never again :< Talli saatiin kuitenkin lopulta priimakuntoon, joten hyvällä mielin pystyin lähtemään kotiin katsomaan salkkareita ja heroessia ;)

Tiistaina kävin koulussa enkun kokeessa, ja kotona tein kuvisdiplomia ja kertailin matikkaa. Diplomityö edistyy jo hyvää vauhtia, en malta odottaa etttä saan sen pois alta ensi maanantaina! :D Lisäksi leivoin myös appelsiinimuffineja, noms! :3 Illalla kävin taas kamerakerhon kokoontumisessa Forssassa, ja sainkin paljon inspiraatiota kuvien ottamiseen taas! On vaan niin innostavaa kuunnella muiden juttuja ja nähdä hienoja kuvia, mitä vain pienellä viitseliäisyydellä voisi itsekin saada! Ei muuta kuin jalusta matkaan ja lintuja bongaamaan! :)

Tänään Molla kaipasi taas liikutusta, joten suunnattiin tallille äitin ja koirien kanssa! Ensin kuitenkin pieni flashback:

Viime viikon tiistaina kävin Mollalla yksin maastoilemassa, ja se oli kyllä jotain ihan järkyttävää - Molla vain säikkyi kaikkea, pisti vastaan ja muutenkin oli kamalan vaikea. En käsitä, että johtuuko tuo kiukuttelu vain mun omasta auktoriteettiolemuksestani (joka on siis ihan nolla Mollan kanssa) vai jostain muusta; mutta kaikkea täytyy pelätä ja pomppia ja säpsyä kun ollaan  mun kanssa kahdestaan liikenteessä. Käytiin ensin pieni metsälenkki käynnissä, ja sitten suunnattiin kentälle - tosin se kenttä-osuus jäi aika minimaaliseksi. Jo matkalla kohti kenttää Molla koitti koko ajan pyörähtää ympäri kohti kotia, ja painoi koko ajan ojaan - vaikka kuinka koitin ohjata pois ojasta, mentiin ihan siinä reunalla koko ajan. Sitten kun tien reunassa oli kuusi (omg, ihan uus juttu, sama kuusi ollut siinä aina) sain oikein korottaa ääntäni että päästiin liikkeelle, niin pelottava se oli. Kentällä Molla pelkäsi muka ihan hulluna asuntovaunua, joka on kentän laidalla jo pitkään ollut - viimeksi kun olimme kentällä, saatiin oikein kiukkupukkirodeot kun Molla mukamas pelkäsi sitä niin paljon. Nytkin Molla ei voinut edes ravata sitä kohti pomppimatta sivuttain, minkä vuoksi meidän kenttäilyt saivatkin jäädä muutamaan onnistuneeseen ympyrään. Pimeys tosin oli tulossa jo niin kovaa vauhtia, etten olisi muutenkaan ehtinyt (ja tarjennut, hrrr kun oli kylmä!) olla kentällä pidempään. Kotiin mentiin sitten väkisin rauhallista käyntiä, kun Molla oli taas niin pelokas - mur! Tuosta reissusta viisastuneena koitan siis aina suostutella äitin mukaan, kun yksin ratsastelen Mollalla, koska Molla vain on niiin paljon mukavampi kun on joku muu mukana!

Tähän päivään siis: Päätettiin ottaa molemmat koirat mukaan, koska toisen jättäminen kotiin olisi ollut kauheaa syrjimistä (eikä kotona ollut ketään, joten pieni koira olisi jäänyt ihan yksin!!). Siispä koirat autoon ja tallille. Sillä aikaa kun laitoin Mollaa käytävällä, äiti putsasi sen karsinan. Päätin ottaa satulan kuitenkin mukaan, vaikka pelkälle käyntilenkille oltiinkin menossa - ikinä ei tiedä mitä noi meidän hullut koirat keksii kahdestaan! Molla oli suloisen innoissaan kun lähdettiin, korvat höröllä silleen kiltisti, ei tyylillä pelkäänkaikkeahulluna. Äiti odotteli koirien kanssa taas vähänmatkan päässä, ja hetken ihmettelyn jälkeen lähdettiin kaikki yhdessä liikkeelle, niin että äiti ja koirat edellä, minä ja Molla perässä. Koirat meni niin hienosti! En uskonut silmiäni kun Hallakin, joka ei ole vielä koskaan ollut näin lähellä hevosta, kulki ihan siivosti Mollan edellä. Ropi välillä vähän varmisteli että tuleeko se Molla siellä (kyllä, äiti ja koirat käveli niin kovaa ettei Molla meinannut pysyä perässä), mutta Halla ei välittänyt yhtään. Metsässä kun mentiin, Molla vähän yskähteli ja sitä Halla pelästyi - hahah, roolit on vähän vaihtunut, kun huskyt juoksee pelottavaa Mollaa karkuun :D Suoriuduttiin ilman pahempia jäätymisiä tallille, ja Molla oli kulkenut koko lenkin todella nätisti! Ei yhtään säikkymisiä, turhaa pomppimista tai ravailua. Jee, olin niin onnellinen! Pallottelin Mollaa oikein kunnolla tallissa, ja sekin näytti kovin tyytyväiseltä itseensä: on se vaan maailman suloisin poni! :)

Totesin siis, että kyllä se seura, vaikka vain äiti ja koirat, auttaa paljon tuossa maastoilussa. Toistaiseksi yritän siis saada vähintään äitin mukaan lenkille, ainakin siihen asti että jonkinlainen itsetunto kasvaa noiden hevosten kanssa (sitä odotellessa.. :D). Molla on niin kultainen, vaikka osaakin olla sellainen pölhö aina välillä <3 :)

Huh, tekstiä tulikin paljon enemmän kuin kuvittelin! Ehkä yritän jakaa tulevaisuudessa nämä sellaisiin yksittäisiin pikkupostauksiin, ettei ihan niin paljoa tarvitse lukea kerralla :D Kuvia on nyt harmillisen vähän, kun ei tuonne ratsastamaan ikinä ketään kameran taakse ole, varsinkin kun mennään niin paljon maastossa. Seuraavaan postaukseen toivottavasti saadaan kuviakin, jos vaikka innostun lähtemään vähän liikenteeseen Heroesin jaksojen ääreltä! ;)

Komean Ropi-miehen vinkki: turha lähteä ulos tällaisella tuulella ja pakkasella: oma sohva, paras sohva! ;)

Hiljaista syväjäätymistä..

Viime päivät ovat kuluneet mun osaltani kotona, sisätiloissa pakkasta paossa. Tosin meidän talon puulämmitys ei oikein tunnu lämmittävän tätä taloa, joten sisälläkin saa pistää kunnolla vaatteita päälle ettei jäädy kiinni sohvaan! Koirat ovat oikein true-huskyina vähän väliä sisällä, kun meinaa ulkona paleltua; vaikka kyllä ne ulkonakin viihtyy, vaikkei se lämmitetty koppi ole todellakaan mikään vaihtoehto.. Itse olen tehnyt ihan hulluna koulujuttuja, pakko yrittää pinnistellä nyt vielä tämä viimeinen viikko! Sitten alkaakin koeviikko, minkä jälkeen lukuloma ja kirjoitukset ;) Nyt keväällä kirjoitan siis pitkän matikan, pitkän englannin, äidinkielen ja biologian. Eniten yritän panostaa tuohon matikkaan, koska se on lähinnä sydäntä (vaikken todellakaan ole lähdössä sitä opiskelemaan, en mä nyt niiiin kiinnostunut siitä kuitenkaan ole).

Pakkasen paukkuessa jäiset tiet olisivat täydellisiä vetoharrastusta ajatellen, mutta joku viisas on päättänyt hiekoittaa joka ainoan tien meiltä päin, joten sukset jää säilöön. Yritettiin me sinnikkäästi äitin kanssa käydä potkukelkkailemassa koirien avustuksella, mutta lopputulos oli naurettavaa huutoa, kun koko ajan tökkäsi kelkka soraan.. Vedettiin me sitten vähän tuossa pellolla (potkukelkalla, kun heinä paistaa lumesta läpi...) Koirat ainakin tykkäs :D Eilen piti lähteä vähän kauemmas pellolle, missä olisin mennyt minisuksilla koirien kanssa, mutta ei siitäkään tullut yhtään mitään. Sama asia kuin olisi keskellä kesää yrittänyt lähteä hiihtämään nurmelle.. not. Käytiin sitten vain nopea pakkassään metsälenkki, ja nähtiin niin upeita jäähilekasveja, että ! Mur, miksei ikinä se kamera roiku mukana sillon kun sitä tarvis!

Olen kuitenkin vähän ehtinyt noita koiruleita kuvailla, vaikka kylmä saakin ne aika jähmeiksi. Kuvasin myös vähän maisemia tuossa kun äitin kanssa oltiin ajelemassa (parempaa hiihtoreittiä etsimässä..). Tässäpä siis muutama kuva värittämään tätä:

Niin, ja onhan tässä tapahtunutkin yksi isompikin juttu: meille haettiin viime torstaina uusi perheenjäsen! Jeni-lintunen kotiutui meille viimein, vaimokkeeksi jollekin meidän sinkkumiehistämme! ;) Voisin kuitenkin lähiaikoina tehdä enemmän selkoa tuosta meidän seeprapeippo-yhdyskunnastamme tuolla nurkassa, joten kuvien kera lisätietoa näistä tyypeistä myöhemmin! :)

Nyt alan ahkerasti ahertaa matikan ja biologian tehtäviä, sekä kuvisdoplomityötä, jonka pitäisi olla valmiina jo vajaan kahden viikon kuluttua.. Hui! Ei muuta kuin kynä sauhuamaan.. Kuulumisiin! (:

Mikä kuva vie voiton tällä kertaa?

Tervetuloa talvi!

 Ah, viime viikolla viimein tuli lunta! Heti mieli piristyi ja sain uutta intoa tehdä kaikkea, mistä seurasikin hetken päästä se, ettei ollut mitään tekemistä kun kaikki rästihommat oli hoidettu.. :D Damn, sitten vain kiertelin kameran kanssa ulkona ja makasin toimettomana sohvalla. Hyvä minä!

Lauantain kunnon lumisateen yllättäessä kuvasin vähän koiria leikkimässä ulkona. Tuo lumisade teki kuvista tosi kivoja, ai että talvikin voi (joskus) olla niin kaunista aikaa! Sunnuntaina käytiin koirien kanssa pienellä Elonkierto-lenkillä, eli koirat sai juosta ja leikkiä vapaana lumisilla pelloilla. Otin muka kamerankin mukaan, jotta voin napsia kuvia koirista niiden leikkiessä, mutta tuuli olikin niin hyytävä, että kamera about jäätyi hanskoihini kiinni.. Hrr, vähän olisi voinut luontoäiti tasoittaa tätä siirtymää, eikä heittää suoraan nollasta miinus viiteentoista.. ._. Sain kuitenkin räpsittyä vähän kuvia, ennen kuin kamera hyytyi:

Maanantaina käytiin koirien kanssa vain pieni aurinkoisen ilman päiväkävely, koska pakkaset huitelivat ties missä, ja meidän hienot, herkkähipiäiset husky-vauvamme nostelivat varpaitaan niin etteivät meinanneet pystyssä pysyä. Piti siis tyytyä reippaaseen pikkulenkkiin (jostain syystä koirat kyllä viihtyivät tarhassa turhankin hyvin.. ettei vain olisi parilla lihaisalla luulla tekemistä asian kanssa? ;) ) Maanantaina innostuin myös pitkästä aikaa kuvaamaan meidän lintuja, mikä osoittautuikin yllättävän hyväksi ideaksi! Yleensä kartan lintujen häkkiä, koska kalpea luonnonvalo-lamppu tekee kuvista ihan törkeän näköisiä, ja linnut liikkuvat koko ajan niin paljon, ettei pitkä valotusaika tule kyseeseen. Nyt kuitenkin otin käyttöön manuaalitarkennuksen, aloin napsia satunnaisia kuvia linnuista, ja itseasiassa olen aika tyytyväinenkin kuvien laatuun! Meillä on niin söpöjä lintuja, että puolet ajasta vain päivittelin kuvien söpöyttä.. :D

Duuri ja Dippi - meidän homoveljespariskunta :D

Jami

Leka-mies!

Tänään kävin tallilla aamusta, kun koulu alkoi vasta 11.45. Nousin siis reippaasti ylös puoli kahdeksalta, ja tunnin päästä kurvasimme äidin kanssa tallin pihaan. Koska tallilla on kolme hevosta (Molla Pyry Alli), äitikin pääsi mun ja Katjan kanssa maastoilemaan! Äiti on harrastanut nuorempana hevosia, mutta painottunut enemmänkin tuonne ravipuolelle, joten tällainen ilman satulaa -maasto olikin jotain uutta ;)
Koska pakkanen paukkui taas jossain kahdenkymmenen paremmalla puolella, heitettiin hevosille loimet selkään ja suunnattiin rauhalliselle käyntilenkille. Äiti pääsi Mollailemaan, ja mä päädyin tällä kertaa ensimmäistä kertaa elämässäni Alli-otuksen selkään, ja voi luoja se oli kyllä iso! Meinas ihan itku tulla kun istahdin sinne selkään :D Alli on (ainakin omien kokemuksien perusteella) aina ollut tosi fiksu maastossa, enkä varmaan koskaan ole nähnyt sen hullutelleen, mutta silti takaraivossani olin aaaivan varma että nyt kuolen, ihan tosissani kuolen. Muistelin jo elämääni filminauha-tyylillä, kun lähdettiin liikkeelle x)
Ensimmäiset sata metriä Alli vähän ihmetteli, että mikä helkkarin hiilihanko sinne selkään on tökätty: olin ihan kauhusta kankea, ja vielä kun Alli otti muutaman raviaskeleen (en ihmettele miksi, itse siellä jäykkänä etukenossa, kuka tahansa vähemmänkin herkkä hevonen pinkoisi äkkiä karkuun..) niin olin koko ajan entistä jäykempi. Sitten jompikumpi kuitenkin rauhoittui sen verran, että päästiin etenemään (älyttömän nopeeta) kiitokäyntiä, joka hetken päästä rauhoittui jo normaaliksi pitkäksi käynniksi. Olin kyllä edelleen niin kauhuissani, etten uskaltanut edes laittaa vilttiä jalkojeni päälle, vaan annoin sen roikkua ihan rauhassa... :D Huh, ei se oikeasti niin hirveää ollut mitä kuvittelin! Alli kulki tosi kiltisti, vaikkakin niin älyttömän pitkiä harppauksia että suokit jäi nopeesti jälkeen. Olisin kuitenkin ehkä voinut vaan ottaa sen satulan mukaan kun ensimmäistä kertaa siellä selässä istun.. x_x
Tultiin metsän kautta kotiin, ja nähtiin peurojakin (!), mutta Alli vain tuijotti niitä hetken ja jatkoi sitten reippaasti matkaa (kunhan ratsastaja ensin sai koottua itsensä ja annettua minimini-pohkeet..) Hah, Alli varmaan pyöritteli silmiänsä mun jäykälle olemukselleni, kun istuin vaan täysin liikkumatta koko matkan..  Ihailtavan herkkä otus kyllä, riitti kun käännöksissäkin vähän liikautin istuinluita niin oltiin jo menossa - enhän voinut liikuttaa käsiäni, etten vain nyi suusta.. :D Alli oli niin suloinen, että pallottelin sitä oikein kunnolla kun päästiin talliin :3 Siitä se vasta tykkäskin, Alli kun ei ole mikään pallottelujen ykkösfani.. Mutta ei ne luimukorvat mua estäny ;D Aws, suloinen lehmä. Allista ja muista ponyista on kuvia Sennin blogissa, itse en ole niistä kovasti kuvia haalinut :)

Huh, pitipä tuostakin paasata vähän, kun piti jäätyä ja pelätä niin paljon niin pienestä asiasta.. :D Kohta suuntaankin kamerakerhon kokoukseen (wohoo!), mutta sitä ennen pitää vähän työstää matikan tehtäviä.. Tajusin sopivasti äsken, että ensi viikolla on jo äikän preli, ja sitten alkaa koeviikko, joka sisältää mulla matikan, enkun ja bilsan prelit, sekä kuvisdiplomin, jonka pitäisi olla jo valmis.. Hups, en ole edes aloittanut sitä vielä :D Ja lukeminenkin on edistynyt vasta siihen lukusuunnitelman tekoon.. Hmh, nyt siis itseä niskasta kiinni ja kouluhommiin!

Loppuun vielä kuitenkin kuva meidän Missi-käärmeestä, ja eilisestä ihanasta talvi-illasta :)

Ps. Huomasit kai nuo pienet hymiö-ruudut kommenttikentän vieressä? Voit antaa niillä palautetta postauksesta; oliko se hyvä, ok, vai ihan sukka! Myös kommenttia kuvista voi jättää, olisin kiitollinen! (:

RAW-kuvat, WOW!

Siis pakko nyt ihan näyttää nämä erot, mitä tänään huomasin. En ole koskaan oikein päässyt kiinni RAW-kuviin, enkä edes osaa selittää miksi. Olen vain aina perustellut sen jotenkin "ei ne nyt niin hyviä voi olla" -meiningillä. Noh, tuolla kamerakerhossa minulle sitten sanottiin (tai oikeastaan vannotettiin) että ehdottomasti ota aina RAW-kuvia, jos vain kameraan mahtuu. RAW-kuvat tosiaan vievät paljon tilaa, melkein kolme kertaa enemmän kuin tavallinen JPG-kuva. Noista komennuksista otin sitten opikseni, kliksautin kameran "L+RAW" asentoon, ja aloin napsia kuvia tavalliseen tapaan. Tänään sitten avasin ensi kertaa RAW-kuvan Photoshoppiin - ja wow, olin ihan äimänä. Miksi ihmeessä joku ottaa tavallisia JPG-kuvia, jos on mahdollisuus johonkin tuollaiseen. Okei, ei ero ehkä paljaalla silmällä ole niin kummoinen, mutta kun kuvia on muokannut ja säätänyt yhtä paljn kuin minä, niin huomaa kyllä kun yhtäkkiä säädöt tekevät kuvasta kuin uuden, sen sijaan että vain parantelisivat sitä vähän. Mutta jotta voisitte itsekin nähdä, tässä esimerkkeinä nuo edellisen postauksen koira-kuvat (oikealla/ylhäällä aina alkuperäinen jpeg-kuva, vasemmalla/alhaalla sitten muokattu raw-kuva):

Mitä mieltä? Huomaatteko eron, vai pitäisikö tässä olla vielä sellainen kuva, mistä näkee miten muokkaisin tavallisen jpeg-kuvan photoshopilla? :) Omasta mielestä ihan huikea parannus laatuun! Näitä alankin harrastamaan oikein kunnolla, ei enää ikinä mitään jpeg-laatuja! ;)

Kyläilijöitä!

Viimepäivinä olen ollut vähän kipeänä; ensin oli pahempi flunssa, ja juuri ku nluulin päässeeni siitä eroon, se palasikin takaisin voimistuneena! >:o Jatkuva kuumeinen olo väsyttää, eikä toi pimeä ilma auta yhtään.. Tänään onneksi tuli pieni lumikuuro aamusta, joten maa sentään valkoisena! :)

Eilen illalla meille saapui äitin serkku koirineen, tarkoituksenaan yöpyä meillä ja aamusta suunnata Turkuun uudelle asunnolle. Me lähdettiin sitten auttamaan muutossa heti kun pääsin koulusta. Pitää kyllä sanoa etten kestä noin ihania pikkukoiria! Enkä niitä isojakaan!<3 Serkulla siis yksi aikuinen dobermanni, yksi pentu ja yksi pikkuruinen kääpiöpinseri. Ja ihan onnesta soikeana silittelin niitä, oih! :3 Kyllä tuli ihan ikävä meidän vanhaa Wippeä, joka jaksoi aina olla silitettävänä ja palloteltavana, kun noi meidän villit huskyt ei erityisemmin silittelyistä välitä.. Kaipaan jotain halinallea, sniif :( Olikin siis aivan ihanaa silitellä koiria, jotka oikeasti näyttivät kiitollisilta! :D Kyllä mä sitten itselleni jonkun halinalle-koiran hankin, kun tulee muuton aika.. :3

Meidän koirat oli aluksi ulkona, että vieraat sai tutustua taloon rauhassa, ja sitten lähdettiin illan pemyteen kimppalenkille. Halla ja Ropi pelkäsivät aluksi ihan hulluna minikoiria, mikä oli aika huvittavan näköistä.. Halla kimpoili kuin superpallo kauaemmas mini-Pipsasta :D:D Äkkiä ne kuitenkin rauhoittuivat, ja kun päästiin sisälle, koirat pidettiin vielä hihnassa. Pikkukoirat leikkivät ympäri taloa, mikä aluksi hämmensi Hallaa mutta sitten sekin rentoutui vähän (tosin koko ajan kyräillen vieraita, riehuvia koiria..) Ropi pääsi ensin vapaaksi hihnasta, ja sai kipitellä pikkusiten perässä.. Ei Ropi uskaltanut niiden kanssa leikkiä, kun ne oli niin pieniä ja.. hulluja :D Hallakin pääsi vapaksi hetken päästä, ja ihan kiltisti haisteli ja tervehti toisia, tosin ei mennyt lähellekään leikkiäkseen.. Niitti-dobermanni oli niin ylväs, ja istui vain siliteltävänä meidän luona välittämättä häsläävistä pikkuisista :3 Halla ja Ropikin pysyi kunnioittavasti kauempana, vaikkakin välillä piti vähän nuuhkaista.. Loppujenlopuksi tosi sivistyneesti kaikki käyttäytyivät, olen niin ylpeä meidän sohvaperuna-huskyista, kun päästivät vieraat kotiutumaan niin hienosti :)

Napsin parit kuvatkin, joka tosin mahdollistui vasta kun pentu väsähti .. Pinseristä ei millään meinannut saada kuvaa, koska hän päätti paeta kameraa järjestelmällisesti, mutta onneksi olen jo niin kehittynyt että kyllä mä sen kiinni sain >:) ja väsymys auttoi siinäkin vähän ;)

Niitti

Pikku-Peto

Mini-Pipsa

Ropi kiusaantui kaikista riehuvista koirista, ja päätti nukkua rappusilla.. Voi pieni :3

Tälle viikolle ei ole oikein sattunut mitään, olen yrittänyt panostaa kouluun sen verran että edes jotkut läksyt tulisi tehtyä - tein sentäänlukusuunnitelman yo-kirjoituksia varten! Tiistaina kävin kamerakerhon tapaamisessa, ja liityin ihan virallisesti jäseneksi, joten nyt voitte bongailla (ehkä) minunkin kuviani täältä ;) Niitä tosin vasta sen jälkeen kun saan aikaiseksi lähteä liikkeelle tuon kameran kanssa, toistaiseksi ei kovi nhoukuta nuo mutaiset maaseutunäkymät.. :s

Uusivuosi 2014!

Vuodenvaihde kului mun osalta rauhallisissa (yllätysyllätys!) merkeissä :D Kotona alamaillen, katottiin äitin kanssa kauhuleffa ja syötiin ja mä hilluin ulkona kameran kanssa yrittämässä kuvata raketteja.. Höh, taas pitää odottaa vuosi että pääsee yrittämään uudelleen! Kuvat ei jostain syystä onnistuneet yhtään, mutta laitan nyt tänne muutamia.. Ei voi sanoa "parhaita", koska kaikki olivat tuolaisia hassuja, muttaaa.. :D

Mulle vuosi 2013 oli aika muutoksentekevä. En nyt ala kuukausi kerrallaan tapahtumia miettimään, mutta silleen yleisesti koottuna merkittävimpiä juttuja:

 - Olin ensimmäistä kertaa kunnolla kesätöissä (en vain viikkoa tai kahta), ja huomasin siellä että asiakaspalvelu ei olekaan niin kauheaa kuin kuvittelin; asiakkaatkin ovat ihmisiä, ja suurin osa myös todella mukavia! On mukava tavata ihmisiä ja muutenkin saada vastuuta työssä; ehkä tämä vähän helpottaa työnhakua lukion jälkeenkin :)
 - Tajusin, ettei ratsastus enää sytytä yhtä paljon kuin ennen. Huomasin kisoissa käydessäni, että hevosten valokuvaus on se juttu, joka kiehtoo paljon enemmän kuin työskentely; havaitsin jopa pientä pelkoa noita nelijalkaisia kohtaan. Siitä kuitenkin pyrin pääsemään eroon vuoden -14 aikana!
 - Täytin 18 !! Mistä seurasi tietysti baarireissut, ajokortti ja tähtisädetikut.. huhhuh ku villii! Vaikken kuitenkaan kokenut mitään yhtäkkistä aikuistumista, tuntui loppuvuodesta kuitenkin paljon aikuisemmalta, varmaan juurikin tuon auton ansiosta (;
 - Meidän vanha Wippe nukutettiin pois, mikä oli toisaalta väistämätöntä mutta myös yhden aikakauden loppu; ehtihän se vanhamies pyöriä mukanani jo 14 vuotta!
 - Aloin viettää tosi paljon aikaa yksin ja kotona. Aika ironista kun kaikki muut kirjoittavat tähän, että ovat tavanneet paljon uusia ihmisiä ja viettäneet paljon aikaa ystävien kanssa ymv., niin mun on kyllä pakko sanoa että aivan päinvastoin! Jotenkin vain kaikki kaveritoiminta jäätynyt vuoden aikana, vaikka säännöllisesti yritetäänkin porukan kanssa tavata. Tästä voin kyllä syyttää myös pientä sisäistä erakkoani, sillä olen myös huomannut ettei muiden seura kiinnosta ja muutenkin seura vain tuntuu vääränlaiselta.. Mutta eikös tähän ole se sanontakin, pitää oppia rakastamaan itseään, ennenkuin voi oppia rakastamaan toisia. Voi kai tuota soveltaa: pitää ensin oppia sietämään omaa seuraansa, ennekuin pystyy sietämään muiden seuraa. Tähän panostetaan!

Mitä siis lupaan vuodelle 2014?

- Suoritan lukion loppuun edes jotenkin, vaikka kuinka tekisi mieli luovuttaa; en anna vertailujen musertaa itseäni, vaikka omat numerot ovatkin heikompia muiden numeroihin verrrattuna!
- Löydän jonkinlaisen työn, mistä tienaan edes sen verran rahaa että saan kustannettua omat bensani, ja ehkävähän kameratarvikkeitakin..
- Pyrin kehittymään ratsastajana: yritän päästä eroon kammostani ja parantaa omaa ratsatsustani niin, että tosissaan saisin jotain aikaan hevosessakin. Ehkä harkitsen myös vuokrahevosta, jonka kanssa voisin käydä kouluvalmennuksissa enemmän.. ;)
- Pyrin kehittymään kuvaajana, ja käydä mahdollisimman paljon kilpailuissa kuvaamassa, jotta kehittyisin erityisesti tuossa hevosten urheilukuvauksessa. Myös pienimuotoinen studiokuvaaminen olisi haave, mihin pitää kuitenkin vielä säästää rahaa..
- Yritän päästä kesäkuntoon! :D Tätä olen luvannut itselleni jo monta vuotta, mutta nyt kun lukiokin loppuu, ja kuitenkin tulee paljon joutoaikaa, niin mikäpä olisikaan parempi keino kuluttaa se kuin liikkumalla! Yritän keskittyä enemmän peruskuntoon kuin lihaskuntoon; lihaskunto kehittyköön siinä sivussa omaa tahtiaan! :)
- Yritän pitää blogia hereillä itselleni; mikä sisältää siis sen, että pitää puuhailla kaikenlaista monipuolista, jotta keksii kirjoittamista!
- Haluan kehittyä myös koirien kanssa, niin vetoharrastuksessa kuin agilityssäkin. Toivottavasti ensi kesäksi saadaan treeniryhmä taas kasaan, niin pääsee Halla ja Ropikin vähän aivojumppaamaan!

Laitan tähän vielä muutamat kuvat vuodelta 2013, mistä erityisesti tykkään!

 Ihana Molla, ja mukava ratsastuspäivä kavereiden kans! :)

Meidän vanhamies täytti 14 <3 Ihanin :)

 Hallan parhaat ilmeet! :D

 Pulkkamäet koirien kanssa! Ropi varsinkin rakasti mun kimppuun käymistä.. :D

 Pikkusiskon rippijuhlat. Sain kulkea kameran kanssa ja ottaa kuvia kaikkialta (saatiin myös söpöjä yhteiskuvia perheen kanssa, joita en kuitenkaan julkaise..)

Löysin unelmieni hevosen Tampereen hevosmessuilta; oh God kuinka haluisin tollasen!! <3

Ainiin, ja myös yksi lupaus minkä tein eilen illalla: ensi uuttavuotta EN vietä kotona! Ei mitään väliä missä ollaan ja missä kunnossa, kunhan vain pääsen johonkin. Lennän vaikka äkkilähdöllä Espanjaan, jos en muuta keksi ;)