Noh, silloin harvoin kun äiti väkisin repii johdot seinästä ja pakottaa mut heräämään todellisuuteen, olen pakottautunut tekemään jotain hyödyllistä. Ennen kuin alan kertomaan, mainittakoon että viime viikon torstaina oli viimeiset oppitunnit lukiossa. Jep, se on siltä osin ohi nyt! Koeviikko pyörii parhaillaan, huomenna ja maanantaina vielä kokeet ja sitten alkaakin lukuloma kirjoituksia varten! Huh, en ole mitenkään edes psyykannut itseäni vielä.. :D
Kuitenkin, perjantaina uhmattiin vähäistä lumimäärää ja lähdettiin äitin kanssa tuohon viereiselle pellolle suksilla. Äiti meinasin aluksi, että hän hiihtää koirien kanssa tavallisilla suksilla (+sauvat) ympäri peltoa, mutta koska koirien into oli yksin ihan nolla (lue: molemmat vain seistä nököttivät ja vaanivat kaveria joka odotteli pellon reunalla), niin minä kävin sitten varustamassa minarit jalkaan ja ajattelin painella koirien kanssa vähän edestakaisin. Ehh, no se töksähti aika nopeasti, kun muutama ruohonkorsi näkyi lumen läpi - eli minä pompin yhdellä jalalla koirien kirmaillessa ja leikkiessä pellolla.. Well :D Vedettiin me sitten pieni tienpätkä sinnikkäästi edestakaisin kerran, huolimatta hiekoituksesta joka paistoi lumen alta.. Saivat koirat ainakin vähän esimakua tulevasta talvesta!
 |
| Halla pääsi jo melkein jyvälle - pari juoksuaskelta! |
Ropi vaan haaveilee.. ja vaanii Hallaa tietysti ;)
 |
| Niin, koittihan äiti hetken mennä molempienkin kanssa.. hahah! :D |
 |
| Kyllä ne koirat nätistikin osas lopulta mennä ^^ |
Miksi tähän jäi tällainen vamma-väli o.o
 | |
| Ropin kanssa tosiaan käveltiin pellon yli.. go Ropi-mies! |
 |
| Lopulta onnistuttiin, edes 20 metriä! :) |
Lauantaista en muista mitään, mikä voisi olla huolestuttavaa, jos kyseessä en olisi minä.. Lauantai siis todennäköisesti kului telkkarin ääressä, tekemättä mitään kehittävää!
Sunnuntaina olin kovissa kuvauspaineissa; teki välttämättä mieli kuvata jotain! Koska facebookista huomasin (kyllä tää some on sit hyvä juttu ;)) että Senni oli heppoineen matkalla maneesille, tungin sitten itseni ja kamerani mukaan - ja sain lainaksi Sennin objektiiviakin! Sennillä on siis Sigman 70-200mm f/2.8, jonka valovoima on paaaljon parempi kuin oman putkeni. Siitä valovoimasta huolimatta jouduin iso-arvoa nostamaan maneesin pimeydessä sinne 6400, joten kuvatkin sen mukaisia.
Enemmän näitä kuvia voitte katsella Sennin blogista: kisamatkalla.blogspot.fi
Pyryä olen kuvannut jo niin paljon, että siitä kuvat useimmiten onnistuvat jo (tai ainakin ehdin painaa ajoissa liipaisinta). Alli on kuitenkin sen verran uusi tuttavuus, että esimerkiksi tasaisella kuvat tulivat aina liian myöhään - aina oli joku jalka väärässä asennossa. Hetken yrittämisen jälkeen (ja about 100 poistetun kuvan) aloin saada jotenkin onnistuneita kuvia. Alli vähän harrastaa tuollaista turhaa hyppimistä, mikä ei varmasti ratsastajasta kovin mukavaa ole, mutta kyllä mun kamera ainakin tykkäsi.. Sainkin vähän etsiä uusia kuvakulmia, että sain loikat kuviin ;)
Maanantai olikin sitten vähän erilainen päivä: yhdentoista aikaan suuntasin tallille, kun Katja tarvitsi apua heppojen liikutuksessa - ja hups, kotona olinkin vasta kuuden aikaan illalla! Oma henk. koht. ennätys, 7 tuntia tallilla päivässä! :D Ensin lähdettiin ratsastamaan Alli ja Molla, että ehditään kaikki hepat valoisalla liikuttaa. No Molla oli jo heti alkulenkistä ihan kekkuli; sillä oli ollut vapaapäivä, ja sen kyllä huomasi, ihme pomppimista ja tökötysravia koko ajan. Sitten kun päästin pellon reunaan, jota pitkin oli tarkoitus kävellä metsään, Molla päättikin pukitella muutenvaan paikallaan.. mitä ihmettä Molla? :D:D Alli vaan tallusteli rauhassa edellä, kun Molla menee käynti-ravi-pukki sekoitusta :D Hiukan nauratti.. :D Sitten kun päästiin metsästä ja lähdettiin ravaamaan, tulikin ihan eri fiilis - Molla kuvitteli varmana olevansa jossain raveissa, sen verran pitkää ja matkaavoittavaa ravia mentiin. Pysyttiin jopa ihan Allin kannoilla, vaikka Allin askel on kolme Mollan askelta - voi herranen aika sitä menoa! Sain keventää niin hulluna, että vieläkin on paikat kipeenä! Kiitos Molla!
Lenkin jälkeen vaihdettiin vain nopeasti kamat Pyrylle ja Alli karsinaan, ja lähdettiin uudelle lenkille Mollan ja Pyryn voimin. Mollalle ei todellakaan tehnyt pahaa toinen lenkki heti perään, sen verran virtaa riitti! Mentiin läheiselle metsätielle, missä aluksi on pieni ylämäki ja sitten tie jatkuu syvemmälle metsään, kunnes päättyy peurojen ruokapaikalle. Ensin ravattiin kerran tien päähän ja takaisin, ja toisella kerralla lähdettiin laukkaamaan. Siitä Molla vasta innostuikin! Mentiin niin kovaa kiitoa Pyryn perässä, että vedet vaan lensi silmistä :D Kun tien päässä käännyttiin ympäri, takaisinkin tullessa Molla laukkasi kuin tuli hännän alla - eipä siinä auttanut muu kuin roikkua kyydissä :D Kolmannella kerralla Molla jo vähän hyytyi, ja antoi Pyryn laukata edellä kaikessa rauhassa. Käytiin sitten vielä samoilemassa vähän metsässä (tuulensuojassa), minkä jälkeen suunnattiin kotiin. Suloinen Molla oli vielä ihan innoissaan kotimatkallakin, pienestä väsymyksestä huolimatta! :) Tallilla hoidettiin karsinat kuntoon, joka sisälsi puoli-jäisten turvepaalien päällä hyppimistä ja niiden hakkaamista haravalla; oh God mun nilkat meinas tappaa mut illalla! Hrrr, never again :< Talli saatiin kuitenkin lopulta priimakuntoon, joten hyvällä mielin pystyin lähtemään kotiin katsomaan salkkareita ja heroessia ;)
Tiistaina kävin koulussa enkun kokeessa, ja kotona tein kuvisdiplomia ja kertailin matikkaa. Diplomityö edistyy jo hyvää vauhtia, en malta odottaa etttä saan sen pois alta ensi maanantaina! :D Lisäksi leivoin myös appelsiinimuffineja, noms! :3 Illalla kävin taas kamerakerhon kokoontumisessa Forssassa, ja sainkin paljon inspiraatiota kuvien ottamiseen taas! On vaan niin innostavaa kuunnella muiden juttuja ja nähdä hienoja kuvia, mitä vain pienellä viitseliäisyydellä voisi itsekin saada! Ei muuta kuin jalusta matkaan ja lintuja bongaamaan! :)
Tänään Molla kaipasi taas liikutusta, joten suunnattiin tallille äitin ja koirien kanssa! Ensin kuitenkin pieni flashback:
Viime viikon tiistaina kävin Mollalla yksin maastoilemassa, ja se oli kyllä jotain ihan järkyttävää - Molla vain säikkyi kaikkea, pisti vastaan ja muutenkin oli kamalan vaikea. En käsitä, että johtuuko tuo kiukuttelu vain mun omasta auktoriteettiolemuksestani (joka on siis ihan nolla Mollan kanssa) vai jostain muusta; mutta kaikkea täytyy pelätä ja pomppia ja säpsyä kun ollaan mun kanssa kahdestaan liikenteessä. Käytiin ensin pieni metsälenkki käynnissä, ja sitten suunnattiin kentälle - tosin se kenttä-osuus jäi aika minimaaliseksi. Jo matkalla kohti kenttää Molla koitti koko ajan pyörähtää ympäri kohti kotia, ja painoi koko ajan ojaan - vaikka kuinka koitin ohjata pois ojasta, mentiin ihan siinä reunalla koko ajan. Sitten kun tien reunassa oli kuusi (omg, ihan uus juttu, sama kuusi ollut siinä aina) sain oikein korottaa ääntäni että päästiin liikkeelle, niin pelottava se oli. Kentällä Molla pelkäsi muka ihan hulluna asuntovaunua, joka on kentän laidalla jo pitkään ollut - viimeksi kun olimme kentällä, saatiin oikein kiukkupukkirodeot kun Molla mukamas pelkäsi sitä niin paljon. Nytkin Molla ei voinut edes ravata sitä kohti pomppimatta sivuttain, minkä vuoksi meidän kenttäilyt saivatkin jäädä muutamaan onnistuneeseen ympyrään. Pimeys tosin oli tulossa jo niin kovaa vauhtia, etten olisi muutenkaan ehtinyt (ja tarjennut, hrrr kun oli kylmä!) olla kentällä pidempään. Kotiin mentiin sitten väkisin rauhallista käyntiä, kun Molla oli taas niin pelokas - mur! Tuosta reissusta viisastuneena koitan siis aina suostutella äitin mukaan, kun yksin ratsastelen Mollalla, koska Molla vain on niiin paljon mukavampi kun on joku muu mukana!
Tähän päivään siis: Päätettiin ottaa molemmat koirat mukaan, koska toisen jättäminen kotiin olisi ollut kauheaa syrjimistä (eikä kotona ollut ketään, joten pieni koira olisi jäänyt ihan yksin!!). Siispä koirat autoon ja tallille. Sillä aikaa kun laitoin Mollaa käytävällä, äiti putsasi sen karsinan. Päätin ottaa satulan kuitenkin mukaan, vaikka pelkälle käyntilenkille oltiinkin menossa - ikinä ei tiedä mitä noi meidän hullut koirat keksii kahdestaan! Molla oli suloisen innoissaan kun lähdettiin, korvat höröllä silleen kiltisti, ei tyylillä pelkäänkaikkeahulluna. Äiti odotteli koirien kanssa taas vähänmatkan päässä, ja hetken ihmettelyn jälkeen lähdettiin kaikki yhdessä liikkeelle, niin että äiti ja koirat edellä, minä ja Molla perässä. Koirat meni niin hienosti! En uskonut silmiäni kun Hallakin, joka ei ole vielä koskaan ollut näin lähellä hevosta, kulki ihan siivosti Mollan edellä. Ropi välillä vähän varmisteli että tuleeko se Molla siellä (kyllä, äiti ja koirat käveli niin kovaa ettei Molla meinannut pysyä perässä), mutta Halla ei välittänyt yhtään. Metsässä kun mentiin, Molla vähän yskähteli ja sitä Halla pelästyi - hahah, roolit on vähän vaihtunut, kun huskyt juoksee pelottavaa Mollaa karkuun :D Suoriuduttiin ilman pahempia jäätymisiä tallille, ja Molla oli kulkenut koko lenkin todella nätisti! Ei yhtään säikkymisiä, turhaa pomppimista tai ravailua. Jee, olin niin onnellinen! Pallottelin Mollaa oikein kunnolla tallissa, ja sekin näytti kovin tyytyväiseltä itseensä: on se vaan maailman suloisin poni! :)
Totesin siis, että kyllä se seura, vaikka vain äiti ja koirat, auttaa paljon tuossa maastoilussa. Toistaiseksi yritän siis saada vähintään äitin mukaan lenkille, ainakin siihen asti että jonkinlainen itsetunto kasvaa noiden hevosten kanssa (sitä odotellessa.. :D). Molla on niin kultainen, vaikka osaakin olla sellainen pölhö aina välillä <3 :)
Huh, tekstiä tulikin paljon enemmän kuin kuvittelin! Ehkä yritän jakaa tulevaisuudessa nämä sellaisiin yksittäisiin pikkupostauksiin, ettei ihan niin paljoa tarvitse lukea kerralla :D Kuvia on nyt harmillisen vähän, kun ei tuonne ratsastamaan ikinä ketään kameran taakse ole, varsinkin kun mennään niin paljon maastossa. Seuraavaan postaukseen toivottavasti saadaan kuviakin, jos vaikka innostun lähtemään vähän liikenteeseen Heroesin jaksojen ääreltä! ;)
Komean Ropi-miehen vinkki: turha lähteä ulos tällaisella tuulella ja pakkasella: oma sohva, paras sohva! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti