Heppailuja kolminkerroin!

Maanantaina poikkesimme äitin kanssa tallilla ratsastamassa Pyryn ja Mollan. Päivä oli sateinen, ja saimmekin nauttia läpimäristä rastastusvaatteista koko lenkin ajan. Hepat onneksi piristivät sateista päivää, kun menivät niin hienosti, ja saatiin mentyä paljon ravia ja vähän laukkaakin! Koska Senni on päivät töissä ja Katja sairastui influenssaan, hevosten liikutus jäi näin alkuviikosta minulle. Allin kanssa olen kerran käynyt aikaisemmin maastossa, käyntilenkillä, joten vähän jännitti että mitähän siitä liikutuksesta tulee.

Eilen lähdin sitten heti aamusta tallille, ja otin kameran mukaan. Tarkoitus oli kuvailla sellaista "videopostausta", mutta innostus vähän lopahti ja otinkin vain kuvat hepoista siinä niitä harjaillessani. Yhdeksän aikaan aamusta siis riensin viemään hepat ulos ja siivoamaan karsinoita.

Kun talli oli kunnossa, hain ensimmäisenä Mollan. Päivä oli aurinkoinen, joten olin rennon tyytyväisessä mielentilassa, ja puunailinkin Mollaa aika kauan. Vilkaisin kelloa kun lähdettiin tallin pihasta, ja totta tosiaan, olin laittanut Mollaa valmiiksi 50 minuuttia! :D Mitä ihmettä. Me käytiin reipas maastolenkki, ravattiin paljon ja laukattiinkin jonkun verran. Molla oli herttainen oma itsensä, eikä onneksi pelleillyt mitään tai revitellyt hulluna :P Suloista huomata, kuinka Molla yksin maastoillessaan kulkee koko ajan korvat höröllä ja aktiivisena, toisin kuin muiden perässä kulkiessaan, jolloin korvat vain roikkuvat muulina sivuilla. Ehkei tuo poni niin tylsistynyt olekaan miltä välillä vaikuttaa mun seurassani ;)

Mollan jälkeen hain tarhasta Pyryn. Alli koitti kovasti tupata syliin kun paimensin Pyryä, mutta olin päättänyt ottaa Pyryn ensin, joten Alli sai jäädä tuijottelemaan perääni. Ennen liikutusta päätin tehdä Pyrylle uuden letin, koska vanha oli jo aika hajoamispisteessä; otinpa siis kuvat ennen, välissä ja jälkeen! ;D On sitä siistimpiäkin lettejä tullut tehtyä, mutta tuo oli aivan tarpeeksi edustava meille maastoon :)

Pyrden kanssa lähdin luottavaisin mielin (hienolla letillä ;)) maastoon, koska Pyry on aina ollut kiltisti kanssani eikä koskaan lähde ryöstämään vaikka mennään kovaakin - tästä pointsit minulta! Käytiin suht reipas lenkki, ei laukattu ihan niin paljon kuin Mollan kanssa mutta jonkun verran kuitenkin. Pyryn laukka on niin hauskantuntuista, aivan erilaista kuin Mollalla - varsinkin silloin, kun Pyry ei ole aivan varma laukatakko vai ei. Tuntuu melkein kuin keinutuolissa istuisi :D Pyry meni kuitenkin tosi kiltisti koko matkan, eikä pöllöillyt missään tilanteessa. Päästiin jopa pelottavan muovipussin ohi ilman, että peräpää olisi uponnut ojaan :) Kiltti PP <3

Viime viikolla otettu kuva Pyrdestä :)

Kun sitten vihdoin vein Pyryn tarhaan ja menin hakemaan Allia, ei toinen meinannut uskoa ollenkaan että otan senkin mukaan. Alli jo käveli poispäin, kun kysyin haluaisiko se tulla - ja sieltähän se tulla jolkotteli korvat pystyssä narun päähän. Alli on aina niin kovasti tulossa, mutta koskaan en sitä ota, aina vain Mollan tai Pyryn :( Voi pikkuista, tänään se pääsi kokeilemaan maastoilua mun kanssa. Alli oli ihan korvat töttöröllä koko varustamisen ajan - ja se pallokorvailu vain jatkui kun lähdettiin pihasta.

Tarkoituksena oli siis mennä pitkä ravimaasto Allin kanssa, koska maanantaina sillä oli ollut vapaa. En ollut koskaan ravannut Allilla ennen tuota päivää, ja ensimmäisten raviaskelten jälkeen ajattelinkin, että mitä ihmettä tämä otus tekee. Pompin ja heiluin siellä selässä mihin sattuu, ja Allikin pyöritteli jo korviaan, että mitä ihmettä oikein touhuan siellä. Kun tajusin että tämä tosiaan on ravia, alkoi melkein jo naurattaa kun ei siitä keventämisestä meinannut tulla yhtään mitään :D Väännettyämme pari suoraa epätasaista heilumista, päätin kävellä hetken - ja huh kun kävi jalkoihin! Lyhensin vähän jalustimia ja otettiin hetken päästä uudestaan. Eipä se meno siitä kohentunut, tuntui vain kaamealta yrittää tasapainotella selässä ja koittaa olla häiritsemättä hevosta omalla heilumisella. Ravailtiin siinä sitten pätkittäin vähän väliä, sellaista humputtelua eteenpäin. Kotiinpäin kaartaessa Alli kuitenkin alkoi jo vähän "kuumia", jolloin ravi vain muuttui koko ajan pidemmäksi (tai siltä se ainakin tuntui). Jossain vaiheessa Alli alkoi koko ajan vetää päätä alas, samalla kun suoristi turpansa eteenpäin; näytti niin huvittavalta ylhäältäpäin, että olisin kuollut nauruun jos en olisi joutunut keskittymään niin paljon selässä pysymiseen. Alli taisi vähän tunnustella, ettei taida olla enää pelhamit suussa, vain tavalliset kuolaimet + Pilvi, joka tekee ylihellät pidätteet. Muutaman kerran ajauduttiinkin ihan laukkaan (jolloin minä sitten heiluin vielä enemmän, enemmän kuin luulin olevan mahdollista tippumatta). Taisi olla hauskaa maajusseilla, jos sattuivat kurkistamaan ikkunasta ulos :D Selvittiin kuitenkin kotiin Allin kanssa ilman satulasta putoamista, ja olinkin super-ylpeä Allista ja itsestäni, että päästin koko lenkki niinkin hyvällä yhteistyöllä. Tuon lenkin jälkeen päätin kuitenkin, että taidan jättää Allin kuntolenkit jonkun muun hoidettaviksi.. Sen verran oli jalat poikki, nilkat mutkalla ja pohkeet krampissa. Kiva poni se Alli on, liikkeet vain kuin norsulla :D

Jonkun suloinen turpa :3

Illalla olin aivan kuollut - seitsemän tunnin tallipäivä, tauotta tekemistä; nukahdin heti kun laskin pääni sohvatyynylle. Päätä alkoi särkeä syömättömyydestä: kahdeksalta syödyn aamiaisen jälkeen en ollut juonut kuin lasin vettä, ja viiden aikaan yrittäessäni heräillä sohvalta alkoi jo nälkä kurnia. Ei kuitenkaan tehnyt mieli syödä, joten vammatin siinä sitten huonolla ololla ja pääkivulla. Mutustelin vähän riisiä kumminkin, ja loppuillan makasin raatona sohvalla. :p

Tänään käväistiin äitin kanssa liikuttamassa taas Alli ja Molla - vähän olin kahden vaiheilla, ravataanko vai ei. Päädyttiin sitten tekemään pitkä käyntilenkki ihanassa auringonpaisteessa. Lähtiessämme pihasta Pyry vähän hillui tarhassa, ja siitä innostuneena Allikin muka pomppi vähän - minä siellä kaulalla jo valmiina putoamaan selälleni maahan, vaikka etujalat nousi maasta ehkä viisi senttiä :D:D Piha-intoilun jälkeen Alli kulki loppumatkan niin kauniisti, että melkein uskalsin jo rentoutua siellä selässä. En onneksi kuitenkaan liikaa, sillä kerran kuului kova räsähdys jään rikkoutuessa pellolla, ja Alli teki sellaisen sivupompun, että roikuin hetken aikaa ihan tyhjän päällä - kunnes jotenkin onnistuin liimaamaan itseni takaisin satulaan. Tiehen jäi kyllä komeat kuopat :D Kokonaisuudessaan lenkki oli kuitenkin tosi mukavan rauhallinen. Mikään ei voita kevätauringon lämpöä, ihanaa kun paikat sulaa ja tiet on pehmeitä :)

HDR-sävytetty maisemakuva matkalta tallille

Huomenna ja perjantaina jätän talleilut muille, koska pitää valmistautua englannin yo-kokeeseen. Todennäköisesti katselen jonkun elokuvan ilman tekstityksiä ja kertailen vähän kielioppia - eiköhän se riitä. Perjantaina sitten kokeen jälkeen lähden illalla Torronsuon kansallispuistoon kamerani kanssa, missä meillä on kamerakerhon teemailta, aiheena pimeäkuvaus. Hihii jännää!