Viime päivinä on yritystä ollut milloin missäkin, tosin onnistumisesta en sitten niin tiedä.
Palataan vähän vielä viime viikkoon. Tostaina oli teemailta kerhon kanssa, lähdimme treenaamaan miljöökuvausta Forssan iltatorille. Napsin kuvia rakennuksista ja ihmisistä, ilman oikeastaan mitään tavoitetta; miljöökuvaus on itselle aika tuntematon aihe, koska tykkään enemmän kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin (ja lisäksi: en ole koskaan käynyt ulkomailla/reissannut paljoa, niin uusien ympäristöjen kuvaaminen on jäänyt aika vähiin). Eli kotipiha on minun miljööni, sen kanssa ollaan treenattu jo monta vuotta :)
Kuvailut jatkuivat perjantaina, kun suuntasin Finnderbyyn. Kuvasin monta luokkaa ihan kokonaan, ja kuvasaldo päätyi tietysti Pilvipisaraan - kuvia olenkin lähetellyt halukkaille jo ihan mukavasti! Tosi kiva huomata, että joskus (useamminkin kuin kerran) kuvaajan ja kuvatun tiet kohtaavat ja kuvat pääsevät oikealle omistajalleen. Finnderbyssä tosiaan vierähti koko perjantai, ja lauantainakin oli tarkoitus lähteä kuvaamaan; tosin vasta iltapäivällä, koska aamupäivälle oli sovittu ylioppilaskuvaus kerhon kanssa.
Jännitys ei onneksi ollut niin hirveä, kuin olisi voinut olla. Vaikka hermostutti se silti. En ole koskaan ennen ollut valokuvaajalla, enkä yleensäkään viihdy kauheasti kameran edessä. Nyt piti kuitenkin skarpata ja edustaa kameran edessä, joten ei muuta kuin mekko päälle, meikit naamaan ja kohti kuvauspaikkaa! Lähdimme muutaman kerholaisen kanssa eräälle torpalle kauas sivistyksestä, keskelle ei mitään - oltiin niin metsässä, että alkoi jo ahdistaa kun ei mitään asutusta näkynyt lähimaillakaan! Myllymäen torppa oli kuitenkin erittäin hurmaava paikka, todella vanhoja koskemattomia rakennuksia ja kaunis, valkoisten kukkien peittämä niitty (tuli ihan Twilight mieleen.. :D). Siellä sitten napsittiin kuvia, minun yrittäessäni hymyillä ja poseerata koko ajan. On kamalan vakeaa hymyillä niin että hampaat näkyy, varsinkin kun se hymy ei tule yhtään luonnostaan! Muut olivat onneksi kannustavia, ja välillä mua nauratettiin kuin pikkulasta - ihmeelliset äänet ja naaman vääntelyt kyllä toimivat, välillä nauratti niin että posket meinas krampata :D Torpan lisäksi käväistiin läheisellä mökillä, jonka omistaja halusi kovasti esitellä meille alppiruusuja - ja upeita ruusuja olikin! Saatiin tosi nättejä kuvia myös ruusujen keskellä, ja nyt kärsin valinnanvaikeudesta - uskomattoman hienoja kuvia kaikki, millä niistä valitsee yhden kiitoskorttiin x.x Kuvista suuri kiitos Janne Ylitalolle, en nyt julkaise yhtään täällä blogin puolella, koska kuvat ovat vielä täysin muokkaamattomia :)
Kuvauksista selvinneenä suuntasin kotiin vaihtamaan vaatteet, ja sieltä takaisin Finnderbyyn - ehdin juuri ja juuri kuvata 41. Finnderby -luokan. Tuon luokan jälkeen alkoikin niin pitkä tauko, että lähdin suoraan kotiin - olin niin uuvuksissa, etten jaksanut pyöriä kisoissa vaan kotisohva houkutteli liikaa. Ilta kuluikin mukavasti Gossip Girlin ja kuvien muokkauksen merkeissä ;)
Alkuviikko meni töissä ja tallilla; tiistaina kun käväistiin pikainen maastolenkki kaikkien heppojen voimin. Torstaina lähdin sitten äitin kanssa kahdestaan tallille, tarkoituksena mennä Mollan kanssa vähän pyörimään kentälle. Vettä satoi ihan koko ajan, ja vielä suloisena tihkusateena - ah, oltiin Mollan kanssa aivan läpimärkiä jo ensimämisen 100 metrin jälkeen! Selvittiin kuitenkin sulamatta kentälle, ja aloimme muka työskennellä ympyröillä...
Totesin kyllä kuvia katsellessani, että tunnit olisivat hirmuhieno juttu. En tiedä mikä tässä uupuu, mutta selvästi jokin puuttuu tästä mun ratsastuksesta. En kai vain yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä - istua könötän vain selässä tekemättä mitään. Tokihan yritän vähän asettaa sisälle parhaani mukaan, mutta se on aika mitätöntä - Molla ainakin vain nauraa yrityksilleni :D Me pyörittiin sitten Mollan kanssa vain kentällä tehden voltteja, peruutuksia ja väistöjä. Ainoastaan väistöissä Molla keskittyy kuuntelemaan - en tiedä mikä siinä tapahtuu, mutta muuten köpötellään vaan ohjaan nojaten ja pötkylänä, mutta väistön aikana Molla selvästi kuuntelee ja keskittyy siihen mitä pyydän - eli aika heikosti siltikin, koska en osaa kovasti pyytää.. :D Mutta ihan hyvältä ne väistöt selkään ainakin tuntuvat :)
 |
| Mikähän tuo punainen muumi tuolla selässä oikein on? |
Köpöteltyämme kaatosateessa puolisen tuntia, lähdettiin sitten takaisin laitumelle - missä meitä odottikin äiti kameran kanssa (äiti ajoi edeltä autolla). Äiti oli napsinut paljon suloisia kuvia Aatu-ponista, sekä muutaman tyylikkään otoksen myös suloisesta Pyrystä ja mudan peittämästä Allista. :D Hoidin Mollan laitsakuntoon, ja viedessäni sitä ulos onnistuin samaan aivan järkyttävän sähköiskun laitumen portista. Läpimärkä kahva johtikin sähköä mun läpimärkään käteeni aika hienosti, ja pidellessäni Mollaa toisella kädessä taisi sähkö kulkea minun kauttani vähän Mollaankin - toinen säikähti niin kamalasti, eikä meinannut irti päästyään millään antaa kiinni. Katse kertoi aivan selvästi "Pilvi, miten sä saatoit antaa mulle sähköiskun!?" Sain sitten rapsutella ja pyydellä anteeksi Mollalta hyvän tovin, ennenkuin se suostui katsomaan mua nätisti ;) Laitumen portista loikattiinkin sitten sellaista vauhtia läpi, että muutkin hevoset säikähtivät :D Onneksi oli ymmärtäväinen Pyry lohduttamassa Mollaa heti aidan toisella puolella :)
 |
| Mutakerros pitää karvan hyvänä, vai mitä Alli? ;) |
 |
| Ahahaa, nauroin tälle ihan hulluna! Aatulla tais jäädä heinä kurkkuun :( :D |
Hevosjutuista tuleekin jollainkummallisellatavalla aasinsilta opiskeluun, nimittäin perjantaina (13. päivä!) kävin Tampereella haastattelussa! Huih, sitä sai jännittää aivan hulluna, nimittäin tuosta haastattelusta riippuu se, jäänkö kotiin vielä vuodeksi vai muutanko ensi syksynä Tampereelle! Haastis meni onneksi ihan hyvin, kaikki ihmiset paikanpäällä olivat tosi mukavia ja paikka itsessäänkin vaikutti hyvältä. Nyt vain ensiviikkoon odottamaan jännityksellä, mitä kirje kertoo - pääsenkö opiskelemaan valokuvausta, vai jatkanko hese-hommia vielä vuoden verran. Ei sekään tosin pahitteeksi olisi, rahaa tarvitsee aina ;)
Loppuun heitän vielä hurmaavan kuvan meidän Konnasta, joka pääsi keskiviikkona vähän ulkoilemaan. Myönnettäköön, että tämä otus oli ainut noista, joka malttoi pysyä paikallaan niin pitkään että ehdin tarkentaa kameran.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti