Esittelyssä: Kilpikonnat

Tähän kerron hiukan meidän punakorvakilpikonnista, yleistä niiden hoitamisesta ja elämästä. Toivottavasti kiinnostuneet saavat tästä jotain hyödyllistä irti, ja konnista täysin tietämättömätkin pääsevät vähän kuulemaan, millaisia lemmikkejä nuo kuorieläimet ovat! ;)

HOX! Puhun nyt vain omasta tietämyksestäni, eli jos löydät jotain korjattavaa, kerro! Ja puhun vain punakorvakilpikonnien omistajana, minulla ei ole kokemusta muista roduista.
 

Vanha kuva, ylhäällä Nunna, vas. Kilpi ja oik. konna

Meillä on ollut koko ikäni kilpikonnia, ainakin mitä muistan. Kaikki konnamme ovat punakorvakilpikonnia, jotka elävät vedessä. Ensimmäiset konnat tulivat meille joskus kun olin sellainen vaahtosammutin, enkä siis erityisemmin kiinnittänyt niiden olemassaoloon huomiota. Nuo samaiset kilpparit asustavat meillä yhä, vietellen onnellista eläke-elämää: Nunna ja Konna! En tiedä mistä nimet ovat saaneet alkunsa, olisikohan elokuvasta Nunnia ja konnia... :D Myöhemmin seuraan liittyi myös Kilpi, jolloin kolmikosta tulikin sitten tiimi Kilpi, Konna ja Nunna! Konna on porukan ainut uros, ja se onkin paljon pienempi kuin kaksi naarasta; Nunna on oikea jättiläinen! Se painaakin varmaan yli kaksi kiloa.. :D

Konna nukkuu <3

Meidän kaikki konnat on tavallaan "pelastettu", eli yksikään ei ole löytänyt tietään meille kasvattajalta. Nunna ja Konna tulivat isin joltain kaverilta (?) ja niiden entinen omistaja poikkesi niitä katsomaankin viime kesänä, se oli aika yllätys! :D Kilpi tuli meille myös "hylkylapsena", ja äiti sanookin aina ettei halua noille poikasia, koska punakorvakilpikonnia hylätään Suomessa niin paljon. Joten jos olette hankkimassa, kannattaa ehdottomasti ensin etsiä hylättyjä konnia, ennenkuin ottaa yhteyttä kasvattajaan!  PK-konnat elävät vankeudessa n. 30-vuotiaiksi, joten niiden hankkimista tosiaan kannattaa harkita huolella. Meidän konnat on jostain syystä tuollaisia turbo-eläimiä, jotka vain porskuttavat eteenpäin: ne tulivat meille arviolta 20 vuoden iässä, ja onhan siitä hankinnasta kulunut jo likemmäs 15 vuotta.. :D Eikä mitään vanhuuteen viittaavia piirteitä näy, reippaita ja terveitä konnia kaikki!

Meidän konnilla on tuollainen ~500 litran allas (suurpiirteinen arvio, en muista ihan tarkkaan), jossa on n. 2/3 vettä, sekä saari ja lämpölamppu, jonka alle voi mennä "ottamaan aurinkoa". Vesi vaihdetaan parin viikon välein, tai tarpeen mukaan useammin. Vesi likaantuu nopeasti jos esimerkiksi konnilla on vatsa sekaisin tai ne munivat ja munat rikkoutuvat veteen. Myös tietyt ruuat, kuten banaani, sotkevat vettä kamalasti, niin että siitä tulee ihan sameaa. Konnilla on altaassaan suodatin, joka pitää veden puhtaana; se tosin on hiukan isompaa luokkaa kuin kala-akvaarioissa.. ;) Veden puhdistaminen käy niin, että ensin valutetaan vesi paksun letkun kautta viemäriin (äiti osaa saada siihen sellaisen imun, että letku itse imee vettä.. mä en onnistu siinä ikinä!) ja sen jälkeen putsataan suodatin, ja kun se on taas paikallaan aletaan sellaisen pienen suihkun avulla täyttää allasta uudelleen. Konnat rakastaa mennä sen suihkun alle, se rapsuttaa kivasti kuorta :)

Auringon valo on todella tärkeää kilpikonnille, ne saavat siitä vitaaminia ihan yhtä lailla kuin ihmisetkin. Onkin suositeltavaa, että kesäisin konnilla olisi piha-aitaus, jossa ne pääsevät kulkemaan ja nauttimaan auringosta. Vielä parempi olisi, jos piha-aitauksessa olisi uima-allas, jolloin konnilla olisi aina vettä saatavilla ja ne pääsisivät sinne viilentymään välillä. Meillä konnille pystyteen kesällä aitaus ulos, yleensä jonkun pensaan ympärille jotta niillä on varjoa (ja Nunna tykkää jostain syystä kaivautua pensaan sisään? :D). Meillä oli myös piha-allas, missä konnat tykkäsivät kovasti uida, mutta suodatin kesti vain rajallisen ajan ulkona, ja vesi alkoi täyttyä erilaisista eliöistä.. Eli muuttui totaalisen vihreäksi. Niinpä siis poistimme tuon altaan, ja nykyään konnat saavat kävellä aitauksessa kesäisin pari tuntia päivässä, missä ajassa niille ei ehdi tulla vedentarvetta.

Meillä konnat syövät päivittäin kurkkua tai salaattia, mikä vain heitetään altaaseen, koska se ei likasta vettä. Tosiruokana niillä on banaani sekä kissanruoka, joka turvotetaan ensin kuumassa vedessä. Laitetaan siis noin 1,5 desiä kissannappuloita lasiin, kuumaa vettä päälle ja annetaan siinä turvota muutama tunti, minkä jälkeen konnat pienempään "ämpäriin" ja syömään! Vesikilpikonnat syövät aina vedessä, joten tänne ruokinta-astiaan laitetaan vettä n. 5-10cm, niin että konnat saavat päänsä veden alle. Kilppareille kelpaa myös kissojen purkkiruoka (kalanpaloja hyytelössä, namm), mutta koska nuo nappulat on helpompi syöttää (ja halvempia) niin niitä meillä useimmiten syötetään. Kilpikonnille on myös omaa ruokaa, mutta sitä saa harvoista eläinkaupoista, ja jostain syystä meidän kilpikonnilla menee siitä maha sekaisin.. :D

Meidän kilpikonnat on luonteeltaan tosi uteliaita, mutta ei seurallisia. Ne tarkkailevat aina saarelta, kun ihmiset tulevat ja menevät (konnien allas on meillä eteis-aulassa) ja näytävät ihan siltä, että haluaisivat mukaan myös! Ne myös kuuntelevat tarkasti, jos menee siihen viereen juttelemaan: kaula pitkällä kuikuilevat, suloiset! :3 Konnat eivät erityisesti tykkää kosketuksesta, ja Nunna ja Kilpi ovatkin sen verran aggressiivisia, että päätä saa varoa sormiensa kanssa. Kilpikonna napaa tosi kovaa kiinni, ja jos se saa otteen, ei se sitä ihan hevillä irrotakkaan, sillä leuat menevät tavallaan "lukkoon".

Nunna. Kuori ikäänkuin kimaltelee vedessä, en tiedä mistä se johtuu :)

Kilpikonnien kuori on kova, mutta siinä on todella herkkä tuntoaisti. Erityisesti kuoren "raot" ovat tosi herkkiä rapsutukselle, eli jos kiilaa kynnen tuonne rakoon ja liikuttelee sitä siellä, konnat ovat ihan onnesta sekaisin ja alkavat hinkuttaa itseänsä sitä kynttä vasten :D Kilvestä lähtee tietyin väliajoin suikaleita, todella ohuita liuskoja siitä pinnalta kun kuori uusiutuu. Niitä me ihmiset sitten rapsuttelemme irti; kuori muuttuu irtoavan liuskan kohdalta haaleammaksi, ja kyllä sen sitten erottaa kun palanen on valmis irtoamaan: joskus on hyvinkin häiritsevää, jos joku palanen on melkein irti eikä sitä saa millään revittyä kokonaan! Konnat eivät erityisemmin arvosta sitä, jos niiden kuorta tulee nyppimään (ellei juurikin laita sitä kynttä sinne rakoon ja rapsuta) vaan ne yleensä lähtevät saarelta ripeästi heti jos joku tulee tökkimään sormillaan siihen viereen. Siksi aina välillä konnat otetaankin pyyhkeen sisään ja syliin, vaikka sohvalle, ja siinä sitten (konnien rimpuillessa pois) rapsutellaan kilpeä. Kun olin pieni, konnat pääsivät joskus lattiallekin kävelemään, mutta siitä tulee niin paljon sotkua ettei äiti oikein enää tykkää.. :P

Vas. Konna, oik. Nunna

Muutama satunnainen juttu vielä:
- Punakorvakilpikonnat eivät voi hengittää veden alla, mutta ne osaavat pidätellä hengitystään tosi pitkään, ja ne syövät aina vedessä.
- Konnat munivat aina välillä veteen, ja usein syövät omat munansa. Munan saa kuoriutumaan, jos sen asettaa tietynlaiseen hiekkaan tietynlaisen lampun alle (me emme omista hiekkaa tai lamppua). Kuoriutuvan poikasen sukupuolen voi päättää hautaamalla munan tiettyyn syvyyteen: jos muna on lähellä pintaa, siitä tulee uros, jos syvemmällä maan alla niin siitä tulee naaras.
- Kilpikonnat menevät saarella usein päällekkäin, jolloin ne yrittävät päästä lähemmäs lämmintä "aurinkoa". Kaverit ovat usein hämmästelleet, että mitäs siellä nyt puuhastellaan kun ihan päällekkäin kiipeillään, mutta onnat tosiaan yrittävät vaan päästä lähemmäs lämpöä: kilpikonnat parittelevat vedessä.
- Kilpikonnien valokuvaaminen on tosi vaikeaa, koska valaistus altaassa jää tosiaan vain kahteen lamppuun: siksi kuvat ovat vähän mitä ovat! ;)

Tässä pieni info näistä meidän allaseläimistä, mitäs tykkäsitte? Jos jokin jäi vielä epäselväksi, kysykää, niin vastaan parhaani mukaan! :)