Joulustressiä

Viimepäivinä (tai oikeastaan koko tämän viikon ajan) olen potenut järkyttävää joululahjastressiä. Pää tuntuu olevan räjähtämispisteessä, mikä on tosi harvinaista mulle, joka en koskaan kärsi pääkivusta, ja öisin en saa nukuttua ollenkaan. Yleensä nautin lahjojen ostamisesta, mutta tänä vuonna jostain syystä en ole saanut mitään ideoita, joulu tuli jotenkin niin kauheen äkkiä ja minä olen taas myöhässä. Okei, onhan tässä onneksi vielä koko ensiviikko aikaa, ja olen jo jotakin saanut kasatuksi, mutta silti tuntuu että jotain puuttuu vielä! Lisäksi tätä kaikkea siivittää vielä se, että ahdistaa jutella kaikesta äidille koska sen ajatusmaailma eroaa jotenkin niin älyttömästi mun ajatusmaailmasta. Kaipaisin jotain kaveria jonka kanssa pohtia näitä.. :s Huoh, ehkä koen valaistuksen tai jotain muuta vastaavaa ensviikon aikana, niin että saan jouluksi kivat lahjat kaikille!

Eilen sain kuitenkin vähän taukoa stressaamisesta, kun lähdin mollailemaan. Senni siis oli valmennuksessa Allin kanssa ja maneesilla Pyryn kanssa, ja Katja huiteli ties missä, niin minä sain sitten käydä liikuttamassa Mollan. Koska tiet oli aivan jäässä (paikoittain jopa ihan peilijäätä, hrr!) oli suunnitelmissa pelkkä käyntimaasto. Noh, koska yksinäiset käyntimaastot ovat mielestäni hirveen pitkästyttäviä, ehdotin sitten että äiti ottaisi koirat mukaan. Meidän koirat on siis täysin hevoshulluja, ne sekoaa aina ihan täysin kun nähdään ravureita meidän agility-treenipaikalla. Pieni totuttelu siis tosiaan tekisi terää! Asiaa pohtiessamme kotona todettiin, että voi olla vähän liian haastavaa äitin kulkea kahden villin huskyn kanssa jäisillä teillä, eli otettiin vain toinen mukaan. Ropi-mies pääsikin sitten ensimmäiseksi koekaniiniksi! ;)

Tallilla harjasin Mollan hyvin ja laitoin sille pelkät suitset, ja sitten äiti lähti ajamaan Ropi kyydissä vähän matkan päähän tallilta, ettei tallikoirat häiriinny Ropin visiitistä. Minä köpöttelin Mollan kanssa ensin kahdestaan n. 200 metriä, ja sitten äiti liittyi seuraan. Molla on tosi rauhallinen ja kiltti koirien suhteen, joten se oli ihan unelma tähän hommaan. Aluksi Mollakin vähän ihmetteli että mikäs auto se tuolla nököttää, ja ennen kaikkea: mikä on tuo hullu nelijalkainen joka melkein pudottaa silmät päästänsä. Ropi ei voinut käsittää, että mun ääni kuului hevosen selästä. Suloinen Ropi vain töllötti, kunnes tultiin kohdalle ja sitten Ropi vasta innostuikin, se yritti päästä haistamaan Mollaa ihan etukenossa :D Äiti jättäytyi aluksi meidän taakse, mutta Ropi oli niin sekaisin että he siirtyivät aika nopeasti meidän vierelle. Ropi pällisteli aikansa Mollaa, ja pari kertaa yritti haukkuakin (!! mikä on tosi hassua meidän koirille, koska ne ei hauku koskaan, ne ulvoo :D) Molla vaan katseli Ropia halveksivasti, suloinen Molla! Nopeasti molemmat jo unohtivat toisensa, vaikka vähän väliä Ropi vilkuili taakse Mollaa ja Mollakin vähän piti silmällä Ropia.

Käveltiin näin Ropi edellä koko lenkki (olen tosi huono arvioimaan kuinka pitkä, ehkä joku 5-7km?) ja Ropi käyttäytyi tosi hyvin, olen niiin ylpeä! Kerran äiti vähän liukastui, ja Molla säikähti sitä tehden pienen sivuaskeleen, ja Ropi siitä vähän innostui ja yritti päästä Mollan jalkoihin, mutta äiti sai sen äkkiä hallintaan ja Ropikin rauhoittui heti. Molla käveli tosi hienosti, vaikka oli liukasta ja minä keikuin miten sattuu siellä kyydissä jutellessani Ropille :D Mulla on niin parhaat tassu- ja kavioeläimet <3

Ensi kerralla ehkä Halla mukaan, saa nähdä miten tämä meidän arempi osapuoli suhtautuu näihin jättiläisnelijalkaisiin ;)

Halla ja hienot puunjuuret kesällä 2013

Ps. Kuvia selaillessani tajusin, että mulla on ihan hirveen vähän kuvia Mollasta! :o Pari kertaa olen saanut kuvia meidän yhteisestä ratsastuksesta, mutta muuten, tuollaisia ei-ratsastuskuvia, mulla ei ole lähes ainuttakaan! Kaikki mitä löytyy on vanhalla Olympuksella otettu, eli laaatu ei ole kauhean kehuttava.. Nyt pitääkin ottaa Molla kameran tähtäimeen!

Pss. Ja kyllä, ulkoasu ontuu juuri nyt todella pahasti, koitan jouluksi saada jotain vähän onnistuneempaa!